Vaasan hovioikeus on tuominnut sakkoihin tuomarin, joka toi käsiaseen oikeustalolle sekä käsitteli vangitsemisasioita, jotka eivät olisi kuuluneet hänelle.
Syyttäjä oli vaatinut tuomaria myös viralta pantavaksi, mutta tämän vaatimuksen oikeus hylkäsi.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomari myönsi, että oli marraskuussa 2020 ottanut luvallisen ja lataamattoman revolverinsa mukaan käräjäoikeuteen. Siellä hän esitteli asetta muun muassa yhdelle asianajajalle ja tämän asiakkaalle.
Tuomari sanoi ottaneensa aseen "leikillään turvakseen", koska oli saanut poliisilta tiedon, että hänen tulevaan istuntokäsittelyynsä kohdistui turvallisuusuhka.
Hovioikeuden mukaan tuomarilla ei ollut hyväksyttävää syytä kuljettaa ja kantaa asetta käräjäoikeudessa. Lisäksi oikeus katsoi, että tuomarin täytyi ymmärtää, että aseen tuominen käräjäoikeuteen oli paitsi ampuma-aselain vastaista, myös rikkoi virkamiehelle valtion virkamieslaissa asetettua käyttäytymisnormia. Näin ollen oikeus katsoi tuomarin syyllistyneen ampuma-aserikokseen sekä virkavelvollisuuden rikkomiseen.
Syyttäjä vaati tuomarille tuomiota myös virka-aseman väärinkäyttämisestä, koska tämä oli useampana viikonloppuna ottanut tietyn poliisin tekemiä vangitsemisvaatimuksia käsiteltäväkseen, vaikka häntä ei ollut määrätty hovioikeuspiirin päivystäväksi tuomariksi.
Tuomari ja poliisi perustelivat järjestelyä sillä, että tuomari asui lähellä kyseistä poliisivankilaa eikä olisi ollut järkevää, että päivystävä tuomari olisi matkustanut sinne satoja kilometrejä käsittelyjä varten.
Hovioikeus katsoi tuomarin toimineen tavalla, joka oli säännösten ja määräysten vastainen sekä loukkasi tuomarilta vaadittavaa riippumattomuutta.
Syyttäjä vaati tuomaria rikosten takia viralta pantavaksi, mutta hovioikeus hylkäsi vaatimuksen.
Hovioikeus toi esiin tuomionsa perusteluissa, että tuomarilta edellytetään viranhoidossa erityistä nuhteettomuutta, ja että tuomittu oli tahallaan rikkonut virkavelvollisuuttaan virkaa toimittaessaan aseen suhteen.
Oikeuden mukaan kyse oli kuitenkin vain yksittäisestä tapahtumasta, joka ei koskenut asian ratkaisemista tai tuomiovallan käyttämistä muutoin.