Mihail Gorbatšovin merkitys toimittaja-kirjailija Ilkka Lappalaiselle on ollut valtavan suuri. Niinpä myös keskiviikkoaamuna tullut tieto Gorbatšovin kuolemasta kosketti häntä.
– Pidin pienen hiljaisen hetken sisälläni.
Lappalaisen ja Gorbatšovin tiet ikään kuin kohtasivat aikoinaan. Vuosi oli 1985. Gorbatšovista tuli Neuvostoliiton päämies ja Lappalainen aloitti päätoimittajan tehtävät Maailma ja me -lehdessä. Se oli suomalais-neuvostoliittolainen aikakauslehti, joka käsitteli Neuvostoliiton asioita. Sitä kutsuttiin myös nimellä "Moskovan valitut palat". Tehtävässään Lappalainen oli vuoteen 1992.
Lappalainen kertoo eläneensä nuoruutensa sosialismin uskossa. Usko oli hiipunut jo 1980-luvulla, mutta kun Gorbatšov tuli valtaan, se toi hetkellisen tuulahduksen muutoksesta, että sosialismia voisi uudistaa.
– Varsin pian Gorbatšov julisti sekä perestroikan eli maan perinpohjaisen uudistamisen että glasnostin eli avoimuuspolitiikan. Se tarjosi todella mielenkiintoisen näkymän, että asioista voidaan puhua ihan oikeilla nimillä ja tavalla.
Aloittaessaan päätoimittajan tehtävässä lehdessä vaiettiin lukuisista asioista.
Päätoimittaja puhutteluun
Lappalainen kävi Neuvostoliitossa tiuhaan ja kiersi maata laajasti. Hänen mukaansa 1980-luvulla oli jo selkeästi näkyvillä, että varsin suuri osa neuvostoliittolaisista eli huonoissa oloissa.
Etuoikeutettu kommunistiluokka oli vallalla kaikkialla yhteiskunnassa. Heillä oli hyvä olla. He vastustivat uudistuksia oman etunsa vuoksi. He pääsivät käymään heille suunnatuissa kaupoissa, joissa ulkomaalaisetkin pääsivät käymään. Maailma ja me -lehdessä ei vielä 80-luvun puolivälissä näistä puhuttu.
Aikaisemmin vaaleilla ei ollut juuri merkitystä, kun oli vain yksi ehdokas. Vähitellen alkoi tulla muita ja ei-kommunistisia ehdokkaita.
– Se aiheutti jopa paniikkia.
Myös lehden sisällä alkoi taistelu siitä, kerrotaanko kaikesta hyvästä ja pahasta Neuvostoliitossa. Lehdellä oli kaksi toimitusta, Helsingissä ja Moskovassa. Lappalainen kohtasi päätoimittajana vastarintaa ja joutui heti vastakkainasetteluun lehden neuvostoliittolaisen päätoimittajakollegan kanssa.
– Kiistelimme, voimmeko kertoa kuinka huonosti valkovenäläiset Belarus-traktorit soveltuvat Viron pienille peltoplänteille. Näin oli Viron maatalousakatemia todennut. Tästä jutusta käytiin kova kädenvääntö.
Neuvostoliittolainen päätoimittaja lähti siitä, että asiat on tarkoitettu kerrottavaksi vain maan sisällä, ei ulkomaille.
Lappalainen joutui Suomi–Neuvostoliitto-seuran puheenjohtajan ja Neuvostoliiton Suomen suurlähettilään puhutteluun, mutta he asettuivat suomalaisen päätoimittajan kannalle, että ongelmista pitää pystyä puhumaan.
Kaikki jutut lähetettiin junalla Moskovaan moniportaisen herraryhmän tarkistettavaksi. Jutuissa, joissa oli viittauksia sotilaspoliittisiin ja arkoihin tieteellisteknisiin sisältöihin, menivät vielä sensuurin käsittelyyn.
Lappalainen muistelee Maailma ja me -lehden päätoimittaja-aikojaan juuri ilmestyneessä kirjassaan Rapistuvan Kremlin renkinä. Kirjassa on myös uutta tietoa Suomen kommunistisen puolueen hajoamiseen liittyvistä tapahtumista.
Mitä muistoja juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 1. syyskuuta klo 23:een saakka.