Arttu Uhlgren palasi elokuun puolivälissä saaristosta luontopolun kierrettyään. Kotona hän yllättyi: jalasta löytyi 57 nymfiä eli parimillistä punkkia.
– En ole koskaan uskonut, että niitä voi olla niin paljon.
Aikanaan Vaasassa asuessaan Uhlgren ei juuri punkkeihin törmännyt. Kahdeksan Turun-vuoden aikana niitä on saanut nyppiä viitisentoista kesässä.
Lue myös: Nymfi on punkeista petollisin
Lämmin loppukesä piti punkit aktiivisina, ja Turun yliopiston ja lääkeyhtiö Pfizerin ylläpitämälle Punkkilive.fi-sivustolle kertyi pelkästään elokuussa Turun seudulta lähes 3 000 havaintoa.
Turun alueelta ja pääkaupunkiseudulta merkintöjä on kokonaisuudessaan kuitenkin selvästi vähemmän kuin viime vuonna.
Sen sijaan pohjoisempaa Vaasan, Kokkolan ja Oulun seudulta havaintoja on kertynyt reippaasti viimevuotista enemmän.
Tautitilastoissa se ei silti näy: esimerkiksi Pohjanmaan tilanne on terveydenhuollon näkökulmasta viimevuotista parempi, arvioi pitkään infektiolääkärinä toiminut hallintoylilääkäri Heikki Kaukoranta Vaasasta.
Se johtuu hänen mukaansa siitä, että punkkien kanssa on opittu elämään: rokotuksia on otettu myös Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan ulkopuolella ja punkkitarkastukset, punkin irrottaminen ja oireiden seuranta ovat tuttua.
Maastotutkimukset antavat vahvistusta havainnoille
Koko maassa punkkihavaintoja on kirjattu tähän mennessä runsaat 74 000.
Viime vuonna syyskuu oli vilkas ilmoituskuukausi, ja havaintoja tehtiin vielä marraskuussa. Tutkijoita kiinnostaakin, miten pitkä punkkien aktiivisuuskausi on.
Havaintokartta ei kuitenkaan kuvaa suoraan punkkien määrää, vaan sitä, missä ihminen punkkeja kohtaa, muistuttaa tutkijatohtori Jani Sormunen Turun yliopistosta.
– Vääjäämättä asioilla on yhteys, mutta punkkilive korreloituu myös väestömäärän eli havaintoja tulee paljon sieltä, missä ihmisiä on paljon.
Maastotutkimukset näyttävät kuitenkin vahvistavan havaintokartan kertomaa. Esimerkiksi Helsingin Kumpulasta havaintoja on ilmoitettu paljon, mutta Seurasaaressa vain vähän. Maastotutkimukset ovat antaneet punkkien määrästä samansuuntaisia tuloksia.
Myös hallintoylilääkäri Heikki Kaukoranta Vaasasta uskoo, että punkkien määrä voi vaihdella paikallisesti suurestikin, mutta jäädä pimentoon kartalla.
– 5 500 asukkaan Maalahdessa voi olla saman verran punkkeja kuin 66 000 asukkaan Vaasassa, mutta ilmoittajia on vähemmän.
Toisaalta sekä Sormunen että Uhlgren uskovat, että into ilmoittaa havainnoista on osalla lopahtanut.
– Paljonko saaristossa asuvat edes ilmoittavat, koska punkki on jo kuin hyttynen – osa arkea? pohtii Uhlgren.
Toiset houkuttavat punkkeja toisia enemmän?
Arttu Uhlgren veneilee paljon, ja puutiaiset ovat aina tuliaisia saaristosta. Ensimmäisen punkkinsa hän bongasi Maarianhaminassa, ja silloin asia vielä hirvitti.
– Tuli vähän sellainen fiilis, että tähänkö sitä nyt kuolee. Nyt olen punkkeihin jo tottunut, mutta tuollainen määrä (57) jo häiritsee, sanoo Uhlgren.
Poikkeuksellinen punkkivyöry iski Jungsfruskärissä, lähellä Ahvenanmaata. Mukana luontopolulla oli kaksi kaveria ja koira; heidän saldonaan pari punkkia per mies ja koirassa viisi.
Uhgrenilla onkin vuosien varrelta kokemusta siitä, että toisista punkit eivät tunnu piittaavan.
– Minulla on kumma tapa vetää punkkeja puoleeni. Jos vaikka puolison kanssa ollaan sienessä, minä kerään myös punkit.
Vain kerran Uhlgren on joutunut syömään antibioottikuurin, kun yksi punkki oli onnistunut välttämään jokapäiväisen tarkastuksen. Punkkitilanne ei silti hänen liikkumistaan rajoita.
Kaikki punkit eivät kanna virusta tai bakteeria
Punkkilivestä on vaikea saada tarkkoja maakunta- tai kuntakohtaisia tietoja havaintojen määrästä, sillä havaintojen määrää kuvaavat pallukat numeroineen muotoutuvat ilmoitusten mukaan, sanoo tutkijatohtori Jani Sormunen. Tutkimus alueellisesta vaihtelusta valmistuu syksyn aikana.
Yksi tapa arvioida punkkien määrää on TBE- ja borrelioositapausten kehitys. Tänä vuonna niitä on kirjattu vain noin puolet viimevuotisesta määrästä.
- TBE- eli puutiaisaivokuumetapauksia on todettu koko maassa tänä vuonna tähän mennessä 79 tapausta, viime vuonna 151.
- Borrelioosia on diagnosoitu laboratoriotestein runsaat 1 100, viime vuonna tapauksia oli lähes 2 600.
- Kliinisesti eli oireiden perusteella borrelioosia on löytynyt tänä vuonna 3 400 ihmiseltä, kun viime vuonna tapauksia oli 6 500.
Laboratoriotestein varmistetut tapaukset eivät kuitenkaan kuvaa borrelioosin epidemiologiaa ajantasaisesti, vaan kyse on myöhäisvaiheen borrelioosista, jossa oireet ovat pitkittyneet.
Oireiden perusteella todettujen tapausten kirjaamisessa taas voi olla vaihtelua eli kuva ei ole täysin oikea.
Tilastot ovat huono mittari kuvaamaan punkkien määrää siksikin, että iso osa punkeista ei kanna sen paremmin borreliabakteeria kuin TBE:tä aiheuttavaa virustakaan.
– Ollaan hyvin hankalassa tilanteessa kun mietitään, ovatko punkit lisääntyneet, onko borrelioosi taittunut ja mikä on TBE:n tilanne. Ilmoitettua vähempää tapauksia ei ole, mutta paljonko enemmän niitä ehkä on? pohtii Heikki Kaukoranta.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 12.9. kello 23 asti.