Seiska on lehti, jota harva myöntää lukevansa, mutta jonka jutut kyllä tiedetään.
Mehevistä otsikoistaan ja hurjista julkkisjuoruistaan tunnettu lehti täyttää 30 vuotta. Virallisesti syntymäpäivä oli jo helmikuussa, mutta koronan vuoksi juhlaa vietetään kunnolla vasta lokakuussa.
Silloin on luvassa isot kemut, vastaava päätoimittaja Jari Peltomäki sanoo. Noin tuhat kutsuvierasta, julkkiksia ja vippejä. "Ilta täynnä yllätyksiä." Ihan niin kuin Seiskalta sopii odottaakin.
Peltomäen olemus on rento ja leppoisa, vaikka kädet ovat haastattelupäivänä taas täynnä. Seiskassa on samana aamuna spekuloitu Sanna Marinin syytä muuttaa hänen lentosuunnitelmiaan Flow-festivaalin jälkeisenä sunnuntaina, ja kuningatar Elisabet II on kuollut edellisenä iltana.
Helppohan se on hymyillä. Printtilehden suosio laskee, kuten kaikilla, mutta verkossa pyyhkii hyvin. Siellä Seiska tavoittaa joka kuukausi yli miljoona viikkokävijää.
Peltomäki sanoo lehden vastaavan ikiaikaiseen tarpeeseen.
– Ihmiskunta on juoruillut ammoisista ajoista saakka. Se kuuluu olennaisena osana kommunikaatioon. Seiska tekee sen juoruilun avoimesti.
Todellisuuspakoa laman keskelle
Seiskan ensimmäinen numero ilmestyi 27. helmikuuta 1992. Kantta tähdittivät muun muassa mallikuvissa esiintynyt ex-mäkihyppääjä Toni Nieminen ja salaromanssista yhytetty poliitikko Hannele Pokka.
Lehdessä nähtiin myös historian ensimmäinen Tähtityttö, joka oli kuvaushetkellä vasta 17-vuotias. Palsta lakkautettiin vuonna 2015.
Tietenkään Seiska ei keksinyt viihdejournalismia. Mediahistorioitsija Jukka Kortti muistuttaa, että viihdettä on käsitelty aikakauslehdistössä 1700-luvulta lähtien. Kuviin perustuvan makasiinityyppisen lehdistön kilpailu lukijoista alkoi yleistyä Suomessa 1950-luvulla Apu-lehden ja Seuran sekä hieman myöhemmin Hymyn myötä.
1970-luvulla tuli vielä Nykyposti, joka sulautettiin myöhemmin Seuraan, ja 1980-luvulla Se, joka lakkautettiin vuonna 2004.
Iltapäivälehdistä ja viikottaisista viihdelehdistä Seiska erottui 1990-luvulla muun muassa muita kovemmilla paljastuksilla. Lama-Suomessa niille riitti kysyntää, sillä juorut toimivat vaikeina vuosina eskapismina. Viihdettä on kaivattu myös koronapandemian aikana.
– Ihmiset pääsevät pakoon omaa arkeaan, kurkistelemaan kuuluisien ihmisten elämään ja seurapiiritapahtumiin, että mitä siellä Helsingin piireissä tapahtuu. Luulen, että se on sellaista tervetullutta pakoa omasta arjesta, Peltomäki arvelee.
Kortti sanoo, että juoruilun ja todellisuuspaon lisäksi ihmisillä on yksinkertaisesti tarve saada käsitys siitä, mitä ympärillä ja omassa yhteisössä tapahtuu.
– Sitähän ihmiset on tehneet aina. Aikaisemmin, kun on asuttu pienessä kyläyhteisössä, on oltu kiinnostuneita siitä mitä naapurit tekevät. Aina on ollut joku tietolähde kylällä, sentraalisantra, joka kertoo mitä tapahtuu.
Kiinnostus on kohdistunut paitsi naapureihin, myös ennen kaikkea rikkaisiin ja kuuluisiin.
– Jotka ennen olivat kuninkaita ja aatelisia, nyt ne ovat tosi-tv-julkkiksia.
Tiedonnälkään Seiska todella vastaa. Peltomäen mukaan se on Suomen suurin viihdeuutisten tuottaja.
Eikä viihdeuutisten tekeminen ole helppoa. Päätoimittaja kuvailee sitä yhdeksi kovimmista journalismin lajeista.
– On helppo heittää, että se on kevyttä, koska ehkä aiheet mielletään kevyiksi ja kuvitellaan, että viihdejuttujen tekeminen on kevyttä. Näin se ei ole. Viihdejournalismi vaatii ammattitaitoa.
Sinänsä viihdejournalismin tekeminen on helpompaa kuin koskaan, sillä julkkikset jakavat kuulumisiaan someen ja syöttävät viihdetoimituksille valmiita juttuja. Toisaalta kovin julkkisjournalismi vaatii työtä ja paneutumista.
Hyvä esimerkki paneutumisesta on Seiskan oma paparazzi Panu Hörkkö, joka tunnetusti näkee paljon vaivaa saadakseen skuuppeja, eli isoja uutisvoittoja. Hörkön kädenjälkeä oli muun muassa kesällä kritiikkiä osakseen saanut salakuva Sanna Marinista.
Peltomäki ei näe kuvassa vieläkään mitään ongelmallista, ja Julkisen sanan neuvosto totesi syyskuun alussa, ettei lehti rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Päätoimittaja korostaa, kuinka tärkeää on saada julkisuuden henkilöistä myös muuta kuin filtteröityjä somekuvia.
– Moni julkkis kuvittelee voivansa hallita mediaa. Journalismi on kuitenkin sitä, että kerrotaan oikeita tapahtumia. Monella on tullut ongelmaksi, että Seiska kirjoittaa vaikkapa heidän avioerostaan. Ne ovat asioita, joita he eivät olisi itse somessa halunneet kertoa. Mutta Seiska kertoo.
Huolella tehtyä hömppää
Lehden ammattitaidon tunnistaa myös Jukka Kortti.
– Vaikka [aiheet] on kevyitä ja mennään julkkisten yksityiselämän piiriin, on lehti selvinnyt eettisesti hyvin. Paras todiste siitä on se, että Seiskahan on saanut poikkeuksellisen vähän Julkisen sanan neuvoston huomautuksia. Siellä kyllä tiedetään, miten mennä ja noudatetaan alan itsesäätelyjärjestelmää.
Julkisen sanan neuvosto on alan perustama elin, joka tulkitsee hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. JSN:lle voi tehdä kantelun kuka tahansa, jonka mielestä mediassa on loukattu hyvää journalistista tapaa. Mikäli JSN toteaa näin käyneen, antaa se medialle huomautuksen, joka on sitten julkaistava mediassa.
Seiskassa jutut käydään tarkkaan läpi ennen julkaisua. Tarvittaessa hyödynnetään juristia.
Haastattelupäivänä pääministeri Sanna Marinin esikunta on ilmoittanut kantelevansa Seiskasta JSN:ään. Syynä on Norjan-lentoihin liittynyt virheellinen uutisointi. Peltomäki kummastelee asiaa, sillä virheet on hänen mukaansa korjattu journalistin ohjeiden mukaisesti. Tulevaisuus näyttää, seuraako tapauksesta huomautus.
Peltomäki huomauttaa, että Suomessa keltainen lehdistö ja viihdelehdistö ovat varsin viattomia verrattuna esimerkiksi Iso-Britannian tabloid-julkaisuihin, joissa julkkiksia riepotellaan häikäilemättä.
– Kyllä suomalainen viihdejournalismi, kuten myös poliittinen journalismi, on paljon hampaattomampaa kuin maailmalla. Kyllä täällä aika kiltisti suhtaudutaan, oli kyse sitten vallanpitäjistä tai julkisuuden henkilöistä.
Ei pelkkää viihdettä
Jari Peltomäki valittiin Seiskan vastaavaksi päätoimittajaksi keväällä 2020. Pestiä edelsi yli 20 vuoden kokemus lehteä kustantavalla Aller Medialla.
Parin vuoden takaisessa haastattelussa Peltomäki kertoi Ylelle, että hänen sydämensä "sykkii Seiskalle ja viihteelle".
Peltomäki puhuu Seiskasta ennen kaikkea viihteenä. Lehden motto kuuluu: ketään kumartelematta, mutta ilon kautta ja tolkulla.
– Tässähän kerrotaan julkkisten elämän käänteistä, hyvistä ja huonoista puolista. Tottakai valitettavasti näyttää siltä, että ihmisiä aina kiinnostaa ne negatiiviset asiat, ja tietysti nekin täytyy kertoa, mutta kyllä me myös kerrotaan ne positiiviset puolet. Yritetään olla ilon kautta ja inhimillisiä.
Mutta voiko Seiskaa ajatella "pelkkänä viihteenä"? Poliitikot ja valtaapitävät ovat olleet vuosikymmenten ajan julkimoita siinä missä popparit ja tv-tähdetkin, ja Seiskan sekä Hymyn kaltaisilla julkaisuilla on vaikutusta heihin.
Matti Vanhasen naisseikkailuista on kirjoitettu Seiskassa vuosien ajan. Vuonna 2008 Hymy julkaisi silloisen ulkoministerin Ilkka Kanervan Johanna Tukiaiselle lähettämiä seksuaalissävytteisiä tekstiviestejä.
Yksin elokuulta 2022 Seiska.fi:stä löytyy 60 artikkelia asiasanalla "Sanna Marin". Kävijäennätykset paukkuivat.
Jari Peltomäki ei kiistä, etteikö Seiska poliitikkouutisointinsa kautta vaikuttaisi yhteiskuntaankin, mutta korostaa, että lehden tehtävä on viihdyttää.
– Tarvitseeko Seiskalla tai viihdelehdillä olla [yhteiskunnallista merkitystä]? Sehän kuuluu demokratiaan ja lehdistönvapauteen ja sananvapauteen, että on erilaisia medioita. On talouslehtiä, paikallislehtiä ja viihdelehtiä. Seiska on viihdelehti, joka kertoo julkkisten elämästä.
Jukka Kortti sanoo, että viihdelehdet ovat ehdottomasti enemmän kuin "vain viihdettä".
– Ilkka Kanerva joutui eroamaan ulkoministerin tehtävästä, niin kyllä sillä on aika iso yhteiskunnallinen merkitys.
Viihdelehdistöllä on kautta historian ollut vaikutusta myös medioissa esiintyvien ihmisten suosioon ja sitä kautta siihen, mihin ihmiset rahojaan käyttävät. Seiskan vakikasvo Tauno (Tauski) Peltonen kertoi Helsingin Sanomille viisi vuotta sitten, että keikoille tullaan räväköiden juttujen vuoksi. Ei musiikin.
Jukka Kortti sanoo, että lehdet ovat olleet viimeistään Hollywoodin 20-luvulta asti olennainen markkinointikanava, ja vaikuttaneet sitä kautta kansantalouteenkin.
– Suuressa maailmassa Yhdysvalloissa viihdebisnes on todella merkittävää bisnestä valtakunnallisesti. Miksei täällä meidän pienissäkin piireissä. Kyllä sillä on merkitystä, että saadaan omaa musiikkia tai näyttelijänuraa tai elokuvaa esiteltyä ihmisille.
Mitä ajatuksia artikkeli herätti? Voit osallistua keskusteluun 12.9. kello 23:een asti.