LONTOO Sateinen syyskuun päivä kuuman kesän jälkeen.
Tieto kuningatar Elisabetin huonosta terveydentilasta tuli yllättäen, sillä vain kaksi päivää aiemmin hän nimitti 15. pääministerinsä virkaan.
Buckinghamin palatsin ilmoitus kuningattaren heikentyneestä terveydentilasta otettiin heti vakavasti, sillä se oli äärimmäisen poikkeuksellinen. Hovi ei kuninkaallisten terveydentilasta tavallisesti viesti.
Muutama tunti myöhemmin kuultiin suru-uutinen, jota Britanniassa pelättiin.
Britannia menetti yli 70 vuotta hallinneen monarkkinsa ja samalla miljoonat britit menettivät läheisen, tärkeän henkilön.
Sukupolvet toisensa jälkeen ovat varttuneet maassa, jossa kuningattaren joulupuhe oli jokavuotinen perinne. Kansalaiset pienimmistä lapsista eläkeläisiin tunsivat kuningattaren läheiseksi, vaikka eivät olisi häntä koskaan tavanneetkaan.
Kaikki eivät monarkiasta pidä Britanniassakaan – se on päivänselvää. Mutta kuningatar Elisabet nautti lähes universaalia henkilökohtaista arvostusta.
Vaikka instituutiolle ei löytyisi hitustakaan kunnioitusta, niin monarkian kritisoijakin on valmis antamaan arvostusta työnsä viimeisiin päiviinsä saakka moitteetta hoitaneen kuningattaren kestävyydelle ja sisulle.
Kuningatar Elisabet II hoiti tehtävänsä – jota hän ei itse valinnut – lähes virheittä. Pysyen, kuten rooliin kuuluu, päivänpolitiikan ulkopuolella.
Kun ajattelee, että hän oli Britannian kuningatar jo Winston Churchillin toisella kaudella, on selvää kuinka suuri osa maailmanhistoriaa hän oli. Hän nousi kuningattareksi, kun monarkian merkitys oli Euroopassa jo vähentynyt. Mutta toi silti nykypäivään ripauksen sen aiempaa arvovaltaa ja arvokkuutta.
Vaikka monarkia pysyy tärkeänä osana Britanniaa jatkossa on silta menneisyyteen katkennut.
Kuningatar Elisabet II jää historiaan monarkkina, jollaista ei enää nähdä uudelleen.
Lue lisää:
Maailmalta tulvii surunvalitteluita kuningatar Elisabetin kuoleman johdosta
Mitä Britanniassa tapahtuu kuningattaren kuoltua? "London Bridge is down"