Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Mr. Lordin ja kirjailija Maria Jyrkäksen tiiviissä yhteistyössä syntynyt yli 800-sivuinen järkäle Lordiary lähtee liikkeelle nokkamiehen lapsuuteen liittyvällä tarinalla. Yksityisyydestään tarkka rovaniemeläismuusikko halusi mukaan varhaisesta lapsuudestaan kertovan tapauksen, koska se kuvaa miehen periksiantamatonta persoonaa enemmän kuin osuvasti.
Muutoin kirja keskittyy musiikkiin ja bändiin sekä niihin olennaisesti liittyviin tapahtumiin ja henkilöihin.
– Keskusteltiin yli sata tuntia Mr. Lordin kanssa ja melkein toinen mokoma muiden kirjassa äänessä olevien kanssa, kertoo kaksi vuotta kestäneen projektin kirjoitustyön tehnyt Maria Jyrkäs.
Minä-muotoon kirjoitetussa, päiväkirjamaisessa Lordiaryssa ääneen pääsevät esimerkiksi kaikki nykyiset ja entiset bändiläiset kahta lukuun ottamatta. Toinen heistä kieltäytyi ja toinen on kuollut.
– Siellä on esimerkiksi levy-yhtiönjohtajia, managereita ja Mr. Lordin lapsuudenystäviä. Hyvin laajasti on haluttu ottaa näkökulmia mukaan.
Juristillakin on roolinsa bändihistoriassa
Juristi Petteri Korhosen rooli on ollut merkittävä Lordin kansainvälisen uran kiemuroissa ja hänen kommenttejaan on mukana talousasioita käsittelevissä osissa.
– Hän tuo laillisen kontekstin ja asiantuntemuksen, kuinka vakavia ne tilanteet ovat olleet, joita Lordi yhtyeenä on käynyt läpi, Jyrkäs sanoo.
Tästä syystä Lordiary ei ole Jyrkäksen mukaan pelkästään elämäkerta tai bändin historiikki, vaan se on samaan aikaan syväluotaava katsaus siihen, miten kansainvälinen musiikkibisnes toimii.
– Se on myös katsaus siihen, mitä voi tapahtua sitten, kun tapahtuu tosi paljon samaan aikaan, ovet on auki maailmalle ja ajaudutaan tilanteeseen, jossa ei ole vaihtoehtoa kuin toimia tietyllä tavalla.
Jyrkäs näkee kirjan avainkysymyksen olevan, mitä on seurata omaa visiotaan kovalla hinnalla ja mikä on palkinto siitä, kun ei anna periksi?
Mr. Lordi ei kuitenkaan pidä teosta oppikirjana kansainvälisestä musiikkibisneksestä haaveileville bändeille, vaikka siinä on mukana kipeästi kantapään kautta oppimista.
– Sopimukset kannattaa luetuttaa jollakin juristilla ja kannattaa ainakin yrittää seurata, että mihin sua viedään, Mr. Lordi sanoo.
Kirja kertoo, miten asiat ovat oikeasti menneet
Kirjassa ei sievistellä asioita ja esimerkiksi bändissä kulloinkin vallinneet ristiriidat tuodaan useasta näkökulmasta esille. Myöskään nokkamies itse ei säästy muiden arvioilta.
– Mie halusin, että jos joku sanoo minun olevan täysi mulkku, niin se kirjoitetaan siihen.
Hirviölauman luoja ja ainoa alkuperäisjäsen myhäilee Rovaniemen kodissaan tuoreen teoksen äärellä tyytyväisenä.
– Se tuntuu minusta hyvältä, että tämä on rehellinen kirja ja kertoo oikeasti miten asiat on ja mitä on tapahtunut.
Värikkäitä vaiheita yhtyeen historiasta löytyy vaikka muille jakaa. Ne suomalaiset, joille bändi on tuttu vain Suomen ainoan Euroviisuvoiton tuojana, saattavat kysyä Mr. Lordilta “vieläkö tämä soittelee?”
Tosiasiassa bändi on soittanut loppuunmyytyjä isoja kansainvälisiä festarikeikkoja ja hankkinut vakaata kannatuspohjaa eri puolilla maailmaa. Kiinnostuksesta kertoo sekin, että nyt julkaistun Lordiaryn käännösversioita on jo kyselty.
– Kyllä me syvästi toivotaan, että se vähintään saadaan englanniksi julkaistua. Toivottavasti myös saksaksi, Jyrkäs sanoo.
Käännösprosessit kestävät kuitenkin oman aikansa jo pelkästään käännösoikeuksien myynnin kilpailutuksen vuoksi. Lisäksi pitää löytää kääntäjä, joka ymmärtää kirjan maailmaa. Potentiaalisia lukijoita olisi.
Kansainvälisten fanien kiinnostuksesta kertoo se, että ulkomailta on tilattu suomenkielistä kirjaa nyt paremman puutteessa.
– Sehän on Lordi-keräilyesine ja näkeehän siitä ainakin kuvaliitteet. Lisäksi sitä voi yrittää lukea Google Translatorin kanssa, Jyrkäs naurahtaa.
Lordilla on ollut koko ajan myös Suomessa uskollinen kannattajakunta, jota muistetaan syksyn Euroopan kiertueella. Se huipentuu joulukuussa kotimaan keikkoihin Tampereella, Turussa ja Helsingissä.
Lateksin sisällä oleva peruspertti ei ole kiinnostava
Tuoreesta kirjasta on turha etsiä paljastuksia yksityiselämästä. Oli tietoinen ratkaisu jättää sivujuonteeksi henkilökohtaiset asiat, vaikka niistäkin kirjaan pääsivät ne, jotka vaikuttivat Mr. Lordin luomiskykyyn.
Kauhuelokuvista kumpuavaan visioon on alusta asti olennaisena osana kuulunut maskien takaa esiintyminen. Ajatus on, että vain yhtyeessä soittava hahmo on kuuluisa, ei lateksin sisällä oleva peruspertti.
Se on asia, josta Mr. Lordi ei ole suostunut vuosien varrella joustamaan – edes tasavallan presidentin kutsusta, kuten moni Euroviisuvoiton jälkihuumasta muistaa ja kirjassakin kerrotaan.
Vaikka yksityisyydestä tiukasti kiinni pitämistä on kritisoitu, on sitä myös ihasteltu.
– Aikakoneen Maki Kolehmainen tuli meidän ensimmäisessä Emma-gaalassa sanomaan, että mahtava juttu toi maski, tulette monelta baaritappelulta ja monelta riidanhaastamiselta välttymään. Sitä ei ehkä sillä hetkellä tajunnut, mutta sen on tajunnut jälkikäteen kyllä, Mr. Lordi miettii haastattelussa.
Aika-ajoin yhtyeestä kertovissa jutuissa julkaistaan bändiläisten siviilinimet, mutta se saa aina nokkamiehen huokaisemaan.
– Jos Andy McCoy saa olla Andy McCoy ja Danny saa olla Danny, niin miksi mie en saa olla Mr. Lordi?
Lainaus kirjasta:
Minulla on Manan hahmoon työasutyyppinen suhde. Soittaminen on minulle tärkein juttu, ja miellän itseni ensisijaisesti muusikoksi. Hahmona oleminen kuuluu tässä bändissä olemiseen. Maskien tuoma anonymiteetti on äärimmäinen lahja, josta saa olla kiitollinen. Sen avulla voin pitää esiintyjäminän ja henkilökohtaisen minän erillään. Se on jotain, mitä en vaihtaisi pois.
MANA, Lordin rumpali vuodesta 2012
Kuuntele myös:
Lisää aiheesta:
Kiinnostaako Lordin tarina? Keskustele aiheesta 14.9. klo 23 asti: