Oulun Kellossa asuva Irma Pietilä ja tyttärensä Kaisa Pietilä keräävät ja kuljettavat ahkerasti tavaraa ukrainalaisille paikalliseen akuutin avun keskukseen Ouluun.
Auttamisen ketju käynnistyi Irma Pietilän mukaan vähän vahingossa.
– Vein Ukraina Help Center Ouluun muutaman repun ja huomasin, että tavaroille oli suuri tarve. Katselin pitopalveluyritykseni hyllyjä, jotka notkuivat itselleni tarpeetonta tavaraa ja aloin kerätä niitä kasaan. Julkaisin Facebookissa ilmoituksen, että tänne saa tuoda lahjoituksia, niin minä kuljetan ne perille, kertoo Irma Pietilä.
Heinäkuusta alkaen Pietilä on kerännyt ja kuljettanut tavaraa autollansa keskukseen 12 kuormaa. Kuormat ovat sisältäneet kaikkea kattiloista vaatteisiin ja peleihin. Paikalliset tuovat tavaralahjoitukset Pietilän pihalle.
Pietilä luuli ihmisten auttamisen innon jo laantuneen, mutta löysi keskiviikkoaamuna ulko-ovensa vierestä ison kasan uusia, vielä paketeissaan olevia leluja.
– Kyllä ihmiset vielä muistavat avun tarpeen, siitä kertoo tämä valtava kuorma tavaraa. Aina kun siitä vähän muistutellaan esimerkiksi Facebookissa, niin ihmiset innostuvat uudestaan, kertoo Pietilä.
Kellolainen summaa ajatuksensa yksinkertaiseen lauseeseen – kun ihmiset tarvitsevat apua, niin heitä autetaan.
– Täytyy myöntää, että tähän jää vähän koukkuun, sanoo Pietilä.
"Auttaminen on sisäänrakennettu meihin"
Sosiaalipsykologian lehtori Eemeli Hakoköngäs Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että on täysin normaalia ja inhimillistä, että auttamisen into on ajan saatossa laantunut.
Hakoköngäs kuvailee, että kriisin sattuessa ihmisen kaikki huomio keskittyy helposti vain siihen. Ukrainan tilanteesta uutisoitiin varsinkin keväällä päivittäin järkyttäviä yksityiskohtia, ja media pursusi sotauutisia.
– Kun tilanne pitkittyy ja kriisitilanne normalisoituu, tulee ihmisille muita pienempiä ongelmia, jotka näyttäytyvät konkreettisempina. Tällaisia ovat sähkön hinnannousu ja muita arjessa herkemmin näkyviä asioita, sanoo Hakoköngäs.
Suomalaiset lahjoittivat keväällä poikkeuksellisen paljon rahaa Ukrainan hyväksi, ja auttamisen tarve oli muutenkin suuri. Hakokönkään mukaan auttamisen intoon vaikuttavat esimerkiksi tilannetekijät ja ryhmäpaine.
Yhteinen raja Venäjän kanssa, historialliset kokemukset sekä Ukrainan suhteellisen läheinen sijainti helpottivat suomalaisten samaistumista apua tarvitseviin. Havainto muiden ihmisten lahjoituksista nosti esiin halun kantaa omakin korsi kekoon.
– Ehkä voisi ajatella, että auttaminen on meihin jollain tavalla sisäänrakennettu ominaisuus. Ihminen toimii ryhmässä ja toisten auttaminen on keino selviytyä ryhmänä. Toivomme myös itse saavamme apua tarvittaessa, hän kiteyttää.
Nyt tarvitaan talvivaatteita ja tukea arjessa
Ukraina Help Center Oulu perustettiin viime keväänä avun tarpeen ollessa suurimmillaan Ukrainan sodan alkuvaiheessa. Keskuksessa kerätään vaatteita ja tarvikkeita Oulun seudulla asuville ukrainalaisille.
Keskusta pyöritetään vielä vapaaehtoisten voimin, mutta lokakuusta eteenpäin sen toiminta siirtyy osaksi suurempaa hanketta, jossa ohjaksiin vaihtuvat yhteistyössä Oulun seurakuntayhtymät, Nuorten Ystävät ja ODL.
– On normaalia, että auttajia on vähemmän nyt kuin keväällä. Akuutti tarvekin on vähäisempi, sillä uusia turvapaikanhakijoita saapuu vähemmän. Tärkeintä on, että apua saadaan aina, kun pyydetään, sanoo vapaaehtoisena toimiva Anastasiya Kakhovska Ukraina Help Center Oulusta.
Suuri osa ukrainalaisista haluaa tilaisuuden tullessa palata kotimaahansa, mutta kaikille se ei välttämättä ole edes mahdollista, esimerkiksi jos koti on tuhoutunut sodassa. Silloin voi joutua miettimään pysyvämpiä ratkaisuja ja ehkä jopa Suomeen jäämistä.
Työpaikka auttaisi suuresti arjen rakentamisessa.
– Paljon kysytään, että mitä ukrainalaiset tarvitsevat. Työtä! Työtä he tarvitsevat, kiteyttää Kakhovska.
Myös Suomen Punainen Risti peräänkuuluttaa turvapaikanhakijoiden auttamista arjessa.
– Avun tarpeen pääpaino on muuttunut. Nyt tarvitaan apua arkeen sopeutumisessa ja arkisissa asioissa: neuvoja siinä, mistä löytyvät kaupat, kirjastot, koulut ja tietoa, luettelee SPR:n varautumisen koordinaattori Niina Hirvonen.
Tavara- ja vaatelahjoituksillekin on silti monessa paikassa vielä tarvetta. Sään viilentyessä lahjoituksia kaivataan etenkin talvivarusteista.
Moni joutui pakenemaan sotaa Suomeen vähäisten matkatavaroiden kera, eikä mukaan ole mahtunut paksuja talvivaatteita. Oulun keskuksesta kerrotaan, että etenkin isojen kokojen toppavaatteille ja talvikengille on suuri tarve.
Lue lisää aiheesta:
Ukrainan sota herkisti suomalaiset – keräyksiin lahjoitettu jo yli 53 miljoonaa euroa
Mikä on mielestäsi paras tapa olla mukana auttamisessa? Voit keskustalla aiheesta 16. syyskuuta klo 23 saakka.