Paraisten Brattnäsinlahden suunnalta on tällä viikolla kuulunut tasaista leikkurin hurinaa. Lahdelle on tuotu kalustoa, jolla kerätään ja silputaan järviruokoa.
Työ etenee erinomaisesti, sillä vesi on puolisen metriä keskiarvon alapuolella ja korjattava 15 hehtaarin alue kantaa kaluston hyvin.
Ruokosilppu kerätään metsätien päähän, josta se viedään alan yrityksen kautta maanparannusaineeksi kasvihuoneille.
Ruokomassan hiili kiinnostaa
Järviruoko on ollut tutkinnan kohteena jo melko pitkään. Ruokoa on kuskattu polttokattilaan tuottamaan lämmitysenergiaa, ja sen kuidusta on tehty koemielessä monenlaisia jalosteita. Nyt ehkä suurin mielenkiinto kohdistuu ruokomassan hiileen.
Hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä kiihdyttää ilmastonmuutosta. Voisiko ruo’osta napata hiilen talteen niin, ettei se enää päädy kiertoon ilmakehään?
Kyllä voi, sanoo yliopettaja Juha Kääriä Turun ammattikorkeakoulusta.
Pyrolyysi on menetelmä, jolla saadaan ruokomassan hiili muuttumaan biohiileksi. Pyrolyysi on kuivatislausta, jossa biomassasta kaasutetaan haihtuvat ainesosat hapettomassa tai vähähappisessa ympäristössä. Prosessi vaatii korkean, yleensä noin 700 asteen lämmön.
Biohiilellä on monta käyttöä
Kun ruoko muuttuu biohiileksi, se ei ole enää ilmastonmuutosta kiihdyttämässä. Biohiili säilyy Juha Kääriän mukaan satoja, jopa tuhansia vuosia muuttumattomana.
Biohiileksi jalostettu ruoko on muutoinkin käyttökelpoinen materiaali. Sitä käytetään maanparannusaineena, vedenpuhdistuksessa ja muun muassa kaivosten entisöinneissä. Näissäkin käyttötavoissa biohiili pysyy poissa ilmakehästä.
Kääriän mukaan biohiili on hiilikompensaationa houkutteleva, ja tulevaisuudessa sen rooli kasvaa kotimaisena mahdollisuutena.
– Biohiilen vaikutus on hyvin todennettavissa ja varma tapa saada hiili pois ilmakehän kierrosta, Kääriä tiivistää.
Järviruokoa ei ole Suomessa vielä hyödynnetty yritysten hiilikaupassa, mutta valoa on tunnelin päässä.
– Nyt kun hiilitonnin hinta jatkuvasti nousee, veikkaan että se on yksi lupaavin käyttömuoto tälle järviruokomassalle, Kääriä pohtii.
Ruovikoissa valtava hiilivarasto
Mittausten mukaan ruo’on kuivapainosta liki puolet on hiiltä. Rantaruovikot tuottavat massaa kuivapainona parhaimmillaan jopa 10 000 kiloa hehtaaria kohden.
Suomessa arvioidaan olevan 100 000 hehtaaria ruovikoita, mutta kaikkea ruovikkoa ei ole järkevä niittää.
Ruovikon säännöllisellä niitolla saadaan kerättyä ravinteita vedestä, pidettyä vesialueet avoimina esimerkiksi linnuille ja kesämökkien edustat uintikelpoisina.
Paraisten Brattnäsinlahden niitolla pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta. Lahden luonto on kartoitettu ennen niittoa ja sama tehdään niiton jälkeen.
Samanlaisia luontokohteita on ammattikorkeakoulun hankkeessa muun muassa Kaarinassa ja Naantalissa. Näille vesille niittokoneet viedään ensi vuonna.
Lupa-asiat työllistävät liikaa
Ruovikoiden niitto on työlästä puuhaa ja hiki nousee otsalle jo lupaprosessin aikana.
Yliopettaja Juha Kääriän mukaan lainsäädäntö on vaikea, sillä kaikilta vesien ja rantojen omistajilta pitää saada niittolupa. Osakaskunnilla voi olla kymmeniä tai jopa satoja osakkaita.
Kaikki vesialueen omistajat joudutaan kontaktoimaan ja kutsumaan koolle päättämään niittoluvasta.
Kalustoa on vielä vähän
Ruovikon laajamittainen niitto ei onnistu ihan millä tahansa vekottimella. Vedenrajassa kulkevan niittokoneen pitää sietää merivettä, eikä se saisi juuttua kovin helposti saveen tai mutaan.
Paraisten kohteessa yksi laite niitti ja silppusi ruokoa, ja toinen kulki vieressä keräten ruokosilpun kärrylle.
Kehitteillä on lautta, joka kulkee vedessä ja leikkaa ruokoa lautalle. Tämän laitteen pitäisi valmistua lähiaikoina.
Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 17. syyskuuta kello 23:een asti.
Lue myös: