Ketä kiinnostaa, miten Naisten Liigan joukkueilla menee? Kysymys on provosoiva, mutta myös aiheellinen. Joukkueiden omien arvioiden mukaan kotiotteluiden yleisökeskiarvo on noin 60–80 katsojaa. Vain Oulun Kärpät ja KalPa ylittävät keskimäärin 100 katsojan rajapyykin. Heidän otteluitaan voi myös seurata mukavasti lämpimän liigahallin lehtereillä.
Hallitseva mestari ja sarjaa koko 2000-luvun dominoinut Kiekko-Espoo (aikaisemmin Blues) pelaa kotiottelunsa Tapiolan harjoitushallissa, johon mahtuu enintään 460 katsojaa. Hopeajoukkue HIFK esiintyy uudessa Pirkkolan 550-paikkaisessa jäähallissa.
Kun pääkaupunkiseudun joukkueet kamppailivat Suomen mestaruudesta viime keväänä, Pirkkolassa toiseksi viimeistä finaaliottelua seurasi 483 katsojaa ja ratkaisevaa finaaliottelua Tapiolassa 450 katsojaa. Kumpikaan ottelu ei siis ollut loppuunmyyty.
Ruotsissa viime keväänä nähtiin naisten pääsarjatasolla uusi yleisöennätys: 7 765 katsojaa seurasi paikan päällä Gävlessä,
kun Luulaja päihitti Brynäsin ja voitti Ruotsin mestaruuden.
Ruotsissa moninkertaiset budjetit
Miesten liigajoukkueiden alla toimivilla HIFK:lla ja HPK:lla on myös Naisten Liigan suurimmat budjetit: HIFK:lla 150 000 euroa ja HPK:lla 146 500 euroa. Lukolla on Naisten Liigan pienin budjetti 85 000 euroa.
Budjetit eivät ole suoraan vertailukelpoisia, koska niiden rakenne vaihtelee. Alla olevat luvut ovat kuitenkin suuntaa antavia.
Joukkueiden suurimmat tulonlähteet vaihtelevat, mutta yhteistyökumppanit ja pelaajamaksut nousevat monilla tärkeimmiksi tulonlähteiksi. Vieraspelimatkat mahdollisine majoituksineen sekä jäämaksut ovat kyselyn perusteella suurimmat menot.
Vertailun vuoksi Ruotsin pienimmillä SDHL-joukkueilla budjetti on noin 100 000 euron luokkaa. SHDL:n kaupallisen johtajan Anceliga Lindebergin mukaan isoimmat seurat pyörittivät viime kaudella noin 600 000 euron vuosibudjettia. Se vastaa Suomessa keskikastin miesten Mestis-joukkueen budjettia.
Raha houkuttelee ulkomaille
Ruotsin pääsarjatasolla pelaaminen on käytännössä ilmaista. Isoimmissa seuroissa pelaajille maksetaan jopa pientä palkkaa. Ruotsin suurimman ammattiliiton Unionenin vuonna 2020 tekemän selvityksen mukaan naiskiekkoilijan keskipalkka on noin 550 euroa kuukaudessa. Selvityksessä käy myös ilmi, että 40 prosenttia pelaajista ei saa pelaamisestaan säännöllistä korvausta.
Samassa selvityksessä ilmenee myös, että SHL:ssä pelaavan mieskiekkoilijan keskipalkka oli noin 12 090 euroa kuukaudessa. Tämä nostatti julkisuudessa pienen myrskyn ja Luulajassa pelaava maajoukkuetähti Ronja Savolainen harmitteli suurta palkkaeroa naisten ja miesten välillä.
Suomessa suurimmalle osalle pelaajista naisten pääsarjatason jääkiekko on kuitenkin edelleen kallis harrastus.
Naisten Liigan kahdeksassa joukkueessa kymmenestä pelaaja maksaa kuukausi- tai kausimaksuja, yhteensä noin 585–2 900 euroa per kausi. Suurimmassa osassa joukkeista kaikki maksavat saman verran, mutta poikkeuksiakin on.
Esimerkiksi RoKissa kaikki maksavat saman perusmaksun 1 000 euroa ja sen jälkeen pelattujen pelien määrän mukaan.
KalPassa pitkänmatkalaiset maksavat puolet. Siellä osa pelaajista saa myös apua maksuihin Next Generation -ohjelman kautta ja pelaajilla saa olla myös henkilökohtaisia sponsoreita.
Team Kuortaneen kausimaksuun sisältyy myös ruokailut urheiluopistolla.
Raha ei toki ratkaise kaikkia ongelmia. Hyvien olosuhteidensa ansiosta SDHL on jo vuosia houkutellut maajoukkuetason pelaajia niin Suomesta kuin muualta Euroopasta ja ruotsalaispelaajat ovat jääneet vaille vastuuta ja peliaikaa.
Ruotsin naisten putoaminen MM-kisoista 2019 herätti myös SDHL:n toimiin ja viime kaudesta lähtien otettiinkin käyttöön sääntö, jonka mukaan joukkueen kokoonpanossa on oltava 6–9 omia kasvatteja. Tällä kaudella määrää nostettiin yhdellä.
Yhteinen organisaatio tuo etuja
Yle Urheilun selvityksen mukaan näyttää siltä, että miesten liigajoukkueen organisaatioon kuuluminen tuo selkeitä etuja sekä joukkueelle että pelaajille ja taustahenkilöille.
Yhteistyökumppanien ja emoseuran tuen ansioista pelaajilta ei tarvitse periä kuukausi- tai kausimaksuja. Lisäksi pelaajille tarjotaan parempia varustesopimuksia, eikä esimerkiksi kalliiden mailojen rikkoontumista tarvitse pelätä, ainakaan HIFK:ssa.
TPS, Kärpät ja KalPa eivät kuulu miesten liigaorganisaatioon, mutta yhteistyö on tiivistä. TPS:n kohdalla naisten joukkue saa rahallista apua esimerkiksi talkootyötä vastaan. Kärpät ja KalPa tarjoavat esimerkiksi mahdollisuuden markkinoida naisten pelejä miesten otteluissa ilman erillistä korvausta. Miesten liigajoukkueilta tulee myös esimerkiksi arpajaispalkintoja.
Kuopiossa on käyty keskusteluja naisten joukkueen liittämisestä osaksi miesten liigajoukkuetta, mutta asia ei ole vielä edennyt päätökseen asti.
– Toiveena kuitenkin on, että näin tapahtuisi, kertoo KalPa Naisten GM Jukka Koskinen.
Neljä seuraa (Kiekko-Espoo, Ilves, RoKi, Team Kuortane) ilmoittaa, ettei ole mitään varsinaista yhteistyötä miesten liiga- tai Mestis-seuran kanssa, tai että yhteistyö on hyvin vähäistä. Team Kuortaneen asema on tässäkin tapauksessa erilainen, koska se on Jääkiekkoliiton valmennuskeskusjoukkue, joka perustettiin Vancouverin olympialaisten jälkeen.
Ruotsissa tilanne on päinvastainen. Siellä kahdeksan kymmenestä naisten pääsarjajoukkueesta kuuluu samaan organisaatioon miesten SHL- tai Hockeyallsvenskan-joukkueen kanssa. Vain SDE ja Göteborg HC toimivat itsenäisinä joukkueina.
Lue myös: