Häiriökäyttäytyminen urheilukatsomoissa on puhuttanut Suomessa kuluvana syksynä. Viime viikonloppuna Lukon ja TPS:n kannattajat tappelivat jääkiekon SM-liigan ottelun erätauolla. Syyskuun alussa jalkapallon Veikkausliigassa HJK:n ja HIFK:n välisessä Stadin derbyssä ottelu jouduttiin keskeyttämään katsomohäiriöiden takia.
Katsojien häiriökäyttäytyminen on viime aikoina noussut poikkeuksellisen usein esiin myös muualla Euroopassa. Vakavia ongelmia on ollut varsinkin Ranskassa, jossa viimeisimpänä Marseillen ja saksalaisen Frankfurtin kannattajat ampuivat toisiaan ilotulitteilla kesken jalkapallon Mestarien liigan ottelun.
Tanskassa on puhuttanut tapaus, jossa joukko Bröndbyn kannattajia matkusti Saksaan ja hyökkäsi paikallisvastustajan FC Kööpenhaminan kannattajien kimppuun yhdessä Dortmundin kannattajien kanssa Mestarien liigan ottelun alla. Itse ottelussa ongelmat jatkuivat, ja palavia soihtuja heiteltiin väkijoukkoon toisiin katsomoihin.
– Tunnelma seurojen välillä on ollut kireä. Pieni, mutta äänekäs vähemmistö haluaa aiheuttaa häiriötä, mitä muut katsovat huolestuneina sivusta toivoen, ettei tilanne eskaloidu entisestään, tanskalaisen Tipsbladet-lehden toimituspäällikkö Troels Bager Thögersen sanoo.
Tanskassa ongelmat keskittyvät lähinnä juuri Bröndbyn ja FC Kööpenhaminan välille. Thögersenin mukaan häiriökäyttäytymisen määrässä on nähtävissä selkeä piikki sen jälkeen, kun katsojat ovat saaneet palata stadioneille koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten poistuttua.
– Sama havainto on tehty konserteissa ja festivaaleilla tapahtuvan häiriökäyttäytymisen suhteen. Koen, että joidenkin ihmisten joukossa äärikäyttäytyminen nähdään yhä enemmän tavallisena ja hyväksyttynä asiana.
Berliiniläinen Jonas Gabler on kannattajatoimintaan perehtynyt kirjailija ja tutkija, joka työskentelee saksalaista jalkapallon fanikulttuuria edustavassa järjestössä KoFaSissa ja on Saksan jalkapallokulttuuriakatemian jäsen. Hän allekirjoittaa Thögersenin näkemyksen Saksassa jalkapallo-otteluissa tekemiensä huomioiden pohjalta.
– Olen havainnut merkittävää kasvua pyrotekniikan käytössä otteluissa, kun verrataan pandemiaa edeltävään aikaan. Toinen pandemiaan liittyvä ongelma on se, että järjestyksenvalvonnan henkilöstöissä on tapahtunut paljon muutoksia, Gabler pohtii.
– Monet järjestyksenvalvojat ovat vaihtaneet alaa, ja nyt osaavasta henkilökunnasta on puutetta. Poliiseilla ja järjestyksenvalvojilla ei välttämättä ole enää kokemusta jalkapallo-otteluista. Rutiini seurojen, kannattajien ja poliisin kommunikoinnissa on heikentynyt, mikä on yksi syy jännitteiden lisääntymiselle.
Tanskassa oikeusministeriö on Thögersenin mukaan lähiaikoina esittämässä uusia säädöksiä jalkapallokannattajien häiriökäyttäytymiseen liittyen. Elokuussa Bröndbyn ja sveitsiläisen Baselin euro-ottelun yhteydessä kokeiltiin niin sanottua "tuplarangaistusalueen" sääntöä, jonka puitteissa stadionin lähialueilla tehdyistä väkivaltarikoksista voidaan tuomita kaksinkertaisia rangaistuksia.
– Maassa vallitsee tunne ja käsitys siitä, että seurat ovat hyväksyneet villiä käyttäytymistä eivätkä ole puuttuneet riittävästi väkivaltaan, koska samat kannattajaryhmät luovat äänekästä tunnelmaa. Meillä ei ole ollut kovin tiukkaa ja ankaraa järjestyksenvalvontaa jalkapallo-otteluissa, Thögersen toteaa.
Ultrakulttuuri näkyy hyvässä ja pahassa
Suomen kannattajakatsomoissa ei ole samanlaisia massoja kuin Saksassa tai Tanskassa, mutta toiminnassa on havaittavissa samankaltaisia piirteitä, hyvässä ja pahassa.
Varsinkin HJK:n ja HIFK:n kannattajapäädyissä on nähtävissä vaikutteita niin sanotusta ultrakulttuurista, joka näkyy ja kuuluu stadioneilla Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Ultrakannattajien tavoitteena on kannattaa joukkuettaan mahdollisimman kuuluvasti ja näyttävästi.
Liput, laulut ja mahdollisimman äänekäs tunnelma ovat elementtejä, joita ihmiset urheilutapahtumilta usein haluavat. Ongelma on, että ultraryhmien toimintaan kuuluu myös useimmissa maissa kiellettyjä asioita, kuten pyrotekniikan käyttöä. Ultraryhmien ympärillä on ympäri Eurooppaa myös väkivaltaisia huliganismin piirteitä.
Saksassa ultraryhmät taistelevat jalkapallon kaupallistumista vastaan ja toimivat aktiivisesti esimerkiksi vakiintuneiden otteluaikojen puolesta. Vieraskannattajille matkustamisen kannalta hankalat Bundesliigan maanantaiottelut lopetettiin muutamia vuosia sitten kokonaan kannattajien jatkuvien protestien myötävaikutuksesta.
Ultraryhmien toiminta ulottuu Saksassa myös stadioneiden ulkopuolelle. Ryhmät toimivat aktiivisesti hyväntekeväisyydessä esimerkiksi ruokapankkien apuna ja ovat asettuneet joukolla rasisista ja antisemitistista käyttäytymistä vastaan.
Ultrakulttuurista löytyy selitys myös syyskuun alussa pelatun Stadin derbyn tapahtumille. HIFK:n kannattajat ottivat kesken ottelun esiin aiemmin varastamansa HJK:n kannattajien banderollin ja yrittivät sytyttää sen soihduilla tuleen. HJK:n kannattajat pyrkivät toisesta päästä kentälle, ja ottelu keskeytettiin.
– Banderollilla on ultrakulttuurissa suuri merkitys, sillä se on ryhmän symboli. Sen varastaminen on suurin mahdollinen nöyryytys, jonka toiselle ryhmälle voi tehdä. Ei ole yllätys, että HJK:n ryhmä yritti päästä kentälle, Gabler sanoo.
Mutta miksi ihmeessä ihmiset ovat jalkapallon tähden valmiita lippuvarkaisiin tai jopa väkivaltaisuuksiin? Gabler uskoo, että vastaus löytyy yhteiskunnan vanhoista rakenteista. Saksalaistutkijoiden mukaan jalkapalloon liittyvää väkivaltaa on ollut jo 1920-luvulla maailmansotien välissä.
– Niin kauan kuin yhteiskunnassa on väkivaltaa, sitä on myös jalkapallossa. Laji nähdään Euroopassa yhä miesten urheiluna, ja siihen liittyy perinteinen maskuliinisuuden käsitys. Se on mielestäni merkittävä syy sille, että jalkapallon ympärillä tapahtuu väkivaltaa. Ajatus taistelijasta on lajissa hyvin tavallinen.
Gabler käyttää vertausta jalkapallo-ottelun ja konsertin tai elokuvanäytöksen välillä. Jalkapallossa ja muissa joukkuepeleissä syntyy automaattinen vastakkainasettelu, kun kaksi joukkuetta kohtaavat. Suomessa ultrakulttuurin vaikutteet näkyvät tifoineen, lippuineen ja lauluineen myös jääkiekkokatsomoissa, aivan kuten esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissäkin.
– Seurojen symbolit ja värit edustavat kaupunkeja ja historiaa. Kannattajakulttuurin kehittyessä on syntynyt vastakkainasetteluja, jotka ovat usein alueellisia. Jalkapallo on alusta, jolla historiasta kumpuavaa alueellista vastakkainasettelua voidaan jatkaa, Gabler sanoo.
Suomen kieleen vakiintunut paikallisottelua tarkoittava sana "derby" viittaa juuri alueelliseen ja historiaan pohjautuvaan vastakkainasetteluun.
Mikä on seurojen vastuu?
Euroopassa lisääntyneet ongelmat jalkapallotapahtumissa ovat viime aikoina johtaneet yhä useammin henkilövahinkoihin. Esimerkiksi Marseillen ja Frankfurtin Mestarien liigan ottelun yhteydessä loukkaantui 17 järjestyksenvalvojaa ja kaksi kannattajaa. Viikkoa aiemmin Nizzan ja Kölnin kohtaamisen ympärillä loukkaantui 32 ihmistä.
– Pohjoismaissa ja muissa länsimaissa on nähtävissä valitettava ilmiö, jossa individualismi ja nopean tyydytyksen tavoittelu yhdistyvät vastuun ja empatian puutteeseen. Olemme luoneet kulttuurin, jossa melko merkittävä vähemmistö uskoo maailman olevan enemmän tai vähemmän vain heidän viihdettään ja huviaan varten, Troels Bager Thögersen pohtii.
Nizzassa ottelun alku viivästyi rähinöiden vuoksi lähes tunnilla. Kölnin kapteeni Jonas Hector joutui rauhoittelemaan kannattajia mikrofoniin puhuen. Naamioitujen kannattajien palatessa rähinästä omaan katsomoonsa tunteet kuumenivat myös "omien" joukossa. Deutsche Wellen mukaan katsomossa kaikui lauluja sanoilla "me olemme Köln, ette te".
Eri seurojen kannattajakatsomoissa kyse onkin harvoin yhdestä yhtenäisestä ryhmästä, vaan kokonaisuudet muodostuvat useista pienemmistä ryhmistä, kuten Suomessa myös esimerkiksi HJK:lla ja HIFK:lla.
Eri ryhmillä voi olla suuriakin näkemyseroja, mikä omalta osaltaan voi johtaa konflikteihin jopa saman joukkueen kannattajien keskuudessa. On hyvä muistaa, että suurin osa aktiivisista kannattajista käyttäytyy asiallisesti, vaikka elävätkin tunteella pelissä mukana.
– Ultrakannattajia on kokemukseni mukaan monenlaisia. Se ei ole homogeeninen liike. Joillekin väkivalta on tärkeää, kun taas toisille kyse on joukkueen tukemisesta ja fanipolitiikkaan osallistumisesta, Jonas Gabler sanoo.
Gabler peräänkuuluttaa seurojen vastuuta ongelmien käsittelemisessä.
– Mielestäni seurojen velvollisuus on olla yhteydessä ultrakannattajiin, pyrkiä vahvistamaan vähemmän radikaaleja näkemyksiä ja keskustella väkivallan vaaroista sekä siitä aiheutuvista rangaistuksista.
Vuodesta 2012 lähtien jokaisen Euroopan jalkapalloliitto Uefan kilpailuihin osallistuvan seuran on täytynyt nimetä niin sanottu SLO-henkilö (engl. supporter liaison officer), eli kannattajien yhteyshenkilö, jonka tehtävänä on toimia linkkinä kannattajaryhmien ja seuran välillä. Esimerkiksi Ruotsissa SLO-henkilöitä on myös monella jääkiekkoseuralla.
Suomalaisseurojen verkkosivustoilta tietoa SLO-henkilöistä löytyy vain vähän. Veikkausliigan seuroista SLO-henkilöistä kerrotaan vain FC Lahden ja SJK:n verkkosivuilla. Jääkiekon SM-liigassa SLO-henkilöistä ei löydy mainintaa yhdenkään seuran sivuilta.
Yhtä oikeaa vastausta siihen ei ole, kuinka häiriökäyttäytymiseen parhaiten voisi puuttua. Monessa maassa käytetään keinona porttikieltoja, mutta Suomessa seuroilla ei lain puitteissa ole mahdollista sellaisia asettaa.
Lue myös:
Poliisi otti kiinni 35 henkilöä Stadin derby -ottelussa ja sen jälkeen