JEREVAN 20-vuotias Jaroslav Lomov nousi junaan kotikaupungistaan Vladimirista yöllä. Hän kertoo, ettei nukkunut matkallaan Jerevaniin kahteen–kolmeen vuorokauteen, joten muistot ovat hämäriä.
Syynä oli liikekannallepano. Pelkoa lisäsi, että Lomov oli toiminut oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin sittemmin kielletyssä järjestössä jo 15-vuotiaasta alkaen. Aktivistiystävät kehottivat Lomovia pakenemaan ja keräsivät hänelle rahaa.
– Jääminen olisi ollut venäläistä rulettia, onnensa koettelemista, Lomov sanoo.
– Miten säälittävä kuolema olisikaan menettää henkensä Putinin kunnianhimon takia.
Moskovassa hän ei uskaltanut käyttää metroa, koska oli kuullut, että kutsuntamääräyksiä jaetaan metrossa. Hän ajoi Šeremetjevon lentokentälle taksilla.
– En ole eläessäni ollut niin hermostunut. Se oli hirveää. Väärä askel oikealle, väärä askel vasemmalle, henki menee, Lomov kuvailee tunnelmiaan.
Ensi kertaa ulkomaille
Lentoasemalla rajatarkastus sujui kuitenkin yllättävän helposti. Lentokoneeseen oli valtava jono. Enemmistö oli 25–50-vuotiaita miehiä, Lomov kertoo.
– Jono oli niin iso, että kaikki kuvasivat sitä, niin lentokentän työntekijät kuin jonossa olevat.
Illalla 26. syyskuuta Lomov saapui eteläkaukasialaiseen Armeniaan. Mukanaan hänellä oli vain reppu vaatteita ja tärkeimmät asiakirjansa.
Hän ei ollut aiemmin ollut koskaan ulkomailla eikä lentänyt lentokoneella. Hänellä ei ollut edes kansainvälistä passia. Armenia on yksi niistä harvoista maista, jonne Venäjän kansalaiset pääsevät kotimaanpassilla.
Nyt hän asuu sodanvastaisen järjestön Kovtšegin yhteismajoituksessa Jerevanissa.
Järjestö auttaa sodan takia paenneita
Maaliskuussa perustettu järjestö Kovtšeg eli Arkki auttaa venäläisiä, jotka ovat lähteneet maasta, koska eivät hyväksy sotaa Ukrainaa vastaan.
Järjestöllä on väliaikaisia majoituspaikkoja Jerevanissa Armeniassa, Istanbulissa Turkissa ja kahdessa kaupungissa Kazakstanissa. Nämä ovat maita, jonne monet venäläiset hankkiutuvat pakoon hallintoa. Lahjoitusvaroin toimiva järjestö tarjoaa myös juridista apua, kielikurssitusta ja psykologista apua.
– Tietenkin liikekannallepanon jälkeen apua tarvitsevien ihmisten virta kasvoi voimakkaasti. Perustamisen jälkeen olemme järjestäneet majoituksen sadoille ihmisille, koordinaattori Darina Majatskaja kertoo.
– Nyt yritämme aktiivisesti lisätä majoituspaikkojen määrää.
Jerevanissa heillä on nyt tilaa 50 ihmiselle kerrallaan. Asukkaat vaihtuvat koko ajan. Tarkoitus on auttaa ihmiset alkuun, jotta he ehtivät etsiä vakituisen asuinpaikan.
Jerevanissa venäläisten saapuminen on jo nostanut vuokria.
Autokyyti halki Georgian
Toisin kuin Jaroslav Lomov 29-vuotias Igor Serdjukov oli jo ehtinyt valmistella ulkomaille lähtöä.
– Minua ei erityisesti miellytä elämä Putin hallinnon alla.
Kun Putin helmikuussa ilmoitti ”sotilaallisesta erikoisoperaatiosta”, Serdjukov päätteli, ettei kannata enää viivytellä.
Hän lähti Jerevaniin ja asui siellä pari kuukautta. Kun sota alkoi venyä, hän totesi, että on käytävä Venäjällä hoitamassa viimeiset asiat ennen lopullista maastamuuttoa.
Putinin ilmoitus liikekannallepanosta yllätti hänet silti.
– Alkuun iski paniikki, ei ollut oikein selvää, mitä tehdä.
Serdjukov oli jo ostanut lentoliput Jerevaniin 27. syyskuuta, mutta hän päätti, ettei ole syytä aikailla. Hän järjesti pikaisesti autokyydin Georgian kautta Armeniaan. Georgian ja Venäjän rajalla oli valtava jono.
– Jonon alusta rajanylityspaikalle kesti 25 tuntia, hän kertoo.
Monet ihmiset kulkivat autojonon ohi jalan laukkujen kanssa. He olivat ajaneet esimerkiksi taksilla ruuhkan alkuun ja jatkoivat siitä jalan lähemmäksi rajanylityspaikkaa ja etsivät siellä autoa, johon voisivat päästä kyytiin ja siten rajan yli.
Kävelymatka oli pitkä ja vuorilla oli sateista ja kylmää. Jotkut pyrkivät rajan yli polkupyörillä ja jopa potkulaudoilla, Serdjukov kertoo.
Epävarma tulevaisuus
Nyt Serdjukov on Jerevanissa. Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa.
– Kaikkiaan Armenia on hyvä maa, vieraanvarainen, täällä voisi asua joitakin vuosia, Serdjukov sanoo.
Hän olisi halunnut Saksaan hakemaan töitä, mutta viisumitilanne vaikuttaa vaikealta.
Jaroslav Lomov puolestaan pohtii kansainvälisen passin hankkimista voidakseen matkustaa Turkkiin, jossa oleilee Navalnyin järjestöstä tuttuja aktivisteja ja ystäviä.
Vielä hän on siinä tilassa, että tulevaisuutta on vaikea ajatella.
– En voi sanoa, että minua pelottaisi. Pakenin jo kuolemaa. Olen hämmennyksissäni, hän kertoo.
– Koko kehoni on selviytymisen tilassa. Ei voi elää, pitää selviytyä.
Lomovin tyttöystävä on yhä Venäjällä. Hänen on tarkoitus lentää Lomovin luokse, kun lentolippujen hinnat laskevat. Lennot ovat nyt huippukalliita, kun niin monet pyrkivät pois Venäjältä. Lomov toivoo, että Venäjä ei sulkisi rajojaan.
– Henkilökohtaisesti minulle olisi pahinta kaikesta, koska minulla on siellä tyttöystävä. Jos hän ei pääse pois... En halua edes ajatella sitä.
Lisää aiheesta: