Juomalasit kilahtelevat toisiaan vasten, kun Krista Repo nostelee astioita tiskikoneesta kaappiin.
– Yleensä tämä on meillä lasten hommaa, Repo sanoo.
Lapsia perheessä on yhteensä viisi. Osa heistä on teinejä, osa jo täysi-ikäisiä. Kolme lapsista on Krista ja Markku Revon biologisia lapsia, kaksi puolestaan perheeseen sijoitettuja lapsia.
Rautjärveläiset Revot ovat toimineet sijaisperheenä kahdeksan vuotta. Molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, ja arki lasten, koirien ja kissan kanssa on työntäyteistä.
– Se on sellaista aikatauluttamista ja aikamoista kaaosta. Sovittelemme työvuoroja, lapsiin liittyviä tapaamisia, hammaslääkäreitä sun muita yhteen, Krista Repo kertoo naurahtaen.
– Mutta kyllä ihan hyvin arki sujuu, Markku Repo sanoo.
Perheitä kaivataan lisää
Sijaisperheitä tarvittaisiin lisää etenkin teini-ikäisille, sillä perinteisesti moni sijaisperhe ottaa mieluiten pienen lapsen.
Perhehoitoliiton mukaan olisi tärkeää, että perheitä olisi enemmän kuin lapsia, sillä jokaiselle sijoitettavalle lapselle pyritään etsimään juuri hänen tarpeisiinsa sopiva perhe.
Jos sopivaa perhettä ei löydy, väliaikainen sijoitus voi pidentyä, tai lapsi voidaan sijoittaa esimerkiksi laitokseen.
– Vaikka määrällisesti perheitä olisi riittävä määrä, se ei vielä tarkoita, että jokainen sijaishuoltoa tarvitseva lapsi saisi sijaisperheen, kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari Perhehoitoliitosta sanoo.
Viime vuoden lopussa Suomessa huostassa oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan noin 9 400 lasta, joista runsaat puolet oli sijoitettuina perheisiin.
Kiinnostus syttyi jo nuorena
Krista ja Markku Revon kiinnostus sijaisperheeksi ryhtymiseen syttyi parin ollessa nuoria. Kaksikon lähipiirissä oli perhe, jossa asui sijoitettuja lapsia.
– Pääsimme aina välillä seuraamaan heidän elämäänsä. Meille tuli ajatus, että voisimme joskus itsekin miettiä asiaa, Krista Repo kertoo.
Vuosien päästä asia nousi uudelleen esille, kun lehdessä oli ilmoitus sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneille suunnatusta tilaisuudesta. Revot menivät sinne – ja ilmoittautuivat sijaisperhekoulutukseen.
– Siinä vaiheessa meillä oli jo kolme omaa lasta, ja se pisti vielä miettimään, että lähdemmekö sijaisperhetoimintaan mukaan, Revot kertovat.
Ennen lopullisen päätöksen tekemistä pari punnitsi esimerkiksi omaa jaksamistaan lapsimäärän kasvaessa. Vieraan lapsen tulo perheeseen mietitytti. Myös biologisten lasten elämän muuttumista oli pohdittava koko perheen kesken.
– Ajattelimme sitten, että annetaan sille mahdollisuus, Krista Repo sanoo.
Takana kahdeksan vuotta sijaisperheenä
Koulutuksen jälkeen ehti kulua kaksi vuotta, kunnes perheeseen otettiin sosiaalitoimesta yhteyttä. Ennen lapsen muuttoa perheen luo Revot kävivät pari kertaa tutustumassa uuteen, 8-vuotiaaseen sijaislapseensa.
Muuton jälkeen Krista ja Markku Repo pitivät vuorotellen kesälomaa, jotta kotona oli aikuinen koko kesän ajan. Syksyllä koulun alettua Revot palasivat töihin.
– Koulunkäynti lähti hyvin käyntiin. Sijaislapsi oli oman tyttäremme kanssa samalla luokalla, Markku Repo kertoo.
Kaksi vuotta sitten Repojen perheeseen muutti toinen, 12-vuotias sijaislapsi. Nyt Revot ovat toimineet sijaisperheenä kahdeksan vuotta, ja sijaislapset ovat 14- ja 16-vuotiaita.
– Aika paljon pystyy unohtamaan sen, että on sijaisperhe. Mitä enemmän vuosia menee, sitä enemmän hitsaudutaan yhteen, kiinnytään ja opitaan rakastamaan toisiamme, Krista Repo sanoo.
Tavallinen perhe riittää
Kaiken kaikkiaan Revot ovat olleet tyytyväisiä päätökseensä ryhtyä sijaisperheeksi.
– Kyllä enemmän on positiivista. Onhan siellä totta kai hankaliakin päiviä, jolloin joutuu vääntämään jostakin, mutta normaaliahan se on, Markku Repo sanoo.
Krista Repo arvelee, että sijaisperheeksi ryhtyminen ja sen mukanaan tuomat mahdolliset ongelmat ja viranomaisyhteistyö saattavat pelottaa ihmisiä.
– Se voi olla pelottava ajatus, että pitäisi olla jotenkin tosi täydellinen ja esimerkillinen, ja osata ihme temppuja. Tärkeää on tarjota lapselle turvallinen koti ja kasvuympäristö mahdollisimman tasavertaisena perheenjäsenenä. Ei tässä tarvitse olla sen kummallisempi kuin ihan tavallinen perhe, Krista Repo sanoo.