Jesse Puljujärven vastaus lehdistötilaisuudessa ei taaskaan jäänyt somekansalta huomaamatta. Kun toimittaja Edmontonissa kysyi kauden alla, onko torniolaisen nyt aika vakiinnuttaa paikkansa NHL-tasolla, suomalaisen is ja it menivät epähuomiossa väärinpäin.
Puljujärven otsikoihin päätyneestä kielitaidosta on irvailtu jo vuosia aina siitä lähtien, kun hän lähti valloittamaan maailmaa vuonna 2016. Samana vuonna varaustilaisuudessa toisena huudettu Patrik Laine antoi jo pohjoisamerikkalaiselle medialle kypsiä haastatteluita englanniksi kotoaan.
Puljujärven ja Laineen kanssa Nuorten Leijonien kuuluisan ykkösketjun kultaisissa koti-MM-kisoissa 2016 muodostanut Sebastian Aho lähti Oulusta Carolinan paitaan niin ikään syksyksi 2016.
Aho takoi heti avauskaudella 49 pistettä, vaikka kaukalon ulkopuolella ihmettelyä piisasi, eikä kielitaito ollut vielä A-luokkaa. Nyt alkamassa on seitsemäs kausi, ja 25-vuotias Aho on kasvanut johtajaksi niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin.
– Ensimmäisenä vuonna tuli hengailtua paljon "Teukan" (Teuvo Teräväinen) kanssa. Onneksi hän oli siellä, jotta pystyin turvautumaan häneen, jos juttu ei oikein lähtenyt englanniksi, Aho muistelee.
– Nyt kaupunki, organisaatio ja joukkue ovat jo tuttuja, eikä kieltä tarvitse stressata. Kaikki tuollaiset asiat auttavat siinä, että pystyt olemaan sinut itsesi kanssa ja oma itsesi kopissa. Kun rakennetaan joukkuehenkeä, se on yksi aika iso osa sitä hommaa.
Kun nuori pelaaja lähtee rakentamaan uraansa Pohjois-Amerikkaan, eteen tulee paljon uusia asioita. Maa on uusi, eikä ympärillä ole jääkiekon lisäksi välttämättä mitään tuttua. Ei edes niitä toisia suomalaispelaajia, joihin turvautua.
Yle Urheilun asiantuntija Ismo Lehkonen muistuttaa, että jo maalaisjärki sanoo kielitaidon olevan olennainen asia uuteen kulttuuriin ja joukkueeseen integroitumisessa. Lehkonen puhuu kehästä, jonka sisälle pelaajan täytyy päästä.
– Sosiaalisilla taidoilla on iso merkitys, ja niiden taitojen täytyy olla kunnossa, jotta voit käydä jokapäiväiset keskustelut. Siihen kehään kuuluvat joukkue ja sen ympärillä oleva ryhmittymä sisältäen seurajohdon, valmentajat ja huoltajat.
– Jos olet ulkopuolella, pärjääminen vaikeutuu ihan älyttömästi.
Suomalaisilla hyvä kielipohja, jolle rakentaa
Lähes kaikkien suomalaispelaajien kielitaito Pohjois-Amerikassa on keskimäärin hyvällä tasolla, jos verrataan esimerkiksi Itä-Euroopasta tuleviin pelaajiin. Suomalainen koululaitos tarjoaa hyvät mahdollisuudet opiskella kieltä, mikäli motivaatiota vain riittää.
Kielitaito ja kielellinen itseluottamus ovat kaksi asiaa, mutta ne ovat usein yhteydessä toisiinsa. Turun yliopistossa vieraiden kielten didaktiikan yliopistonlehtorina työskentelevä Anssi Roiha sanoo, että kielijännitys on yleistä myös suomalaisilla.
Hän kannustaa kaikkia käyttämään rohkeasti kieltä.
– Kielijännitys näkyy erityisesti puhutussa kielessä. Väittäisin, että sen taustalla on osittain epärealistiset odotukset siitä, että kielen pitäisi olla jotenkin täydellistä. Pelaajien tavoite lienee saada viestejä välitettyä ja pärjätä kohdeympäristössä.
Roiha muistuttaa, että lähtökohtaisesti suomalaisilla on hyvä englannin pohja, jolle rakentaa.
– Puljujärven tapauksessa on positiivista se, että hänellä on halu puhua ja käyttää kieltä, mutta naureskelu ei tunnu asialliselta. Yleisesti reseptiivinen kielitaito on huomattavasti kehittyneempää kuin produktiivinen, eli ihminen ymmärtää enemmän kuin pystyy tuottamaan.
Lehkonen on pyrkinyt korostamaan valmentamilleen junioreille kielitaidon merkitystä. Hän näkee, että koulun, opettajien, vanhempien ja valmentajien merkitys urheilijan oman motivaation tukena on suuri.
Lehkonen on pannut pelaajat töihin, jotta taidot kehittyisivät jo varhain.
– Ihan pienestä pitäen jo 7–9-vuotiaille pistän englanninkielisiä, jääkiekon yleisiä termejä fläppitaululle. He ottavat niistä kännykällä kuvan ja kotona kääntävät niitä, Lehkonen toteaa.
– Kun juniorijoukkueissa on ollut 1–2 ulkomaalaista pelaajaa mukana, se myös rohkaisee junioreita käyttämään englantia.
Tosi-tv-ohjelmista vauhtia
Roiha näkee, että spesifin, tiettyyn kontekstiin sidotun sanaston opetteleminen on järkevää. Pohjois-Amerikassa työyhteisöt ovat kielitaustaltaan heterogeenisiä, ja paikan päällä kohtaa monenlaista kieltä.
– Sanasto-oppimisesta tiedetään, että sanat pitää kohdata monta kertaa. Kertaaminen ja monipuolinen harjoittelu auttavat, ja myös paikan päällä oppii sanastoa.
Roihan mukaan jos hallitsee 2 000–3 000 sanaperhettä, ymmärtää jokapäiväistä englanninkielistä keskustelua. Sanaperheellä tarkoitetaan kantasanaa ja sen taivutettuja muotoja.
– Vinkkinä valmistautumiseen sanoisin, että kannattaa altistua kielelle mahdollisimman paljon. Radion kuuntelemista, lehtien lukemista ja tv-ohjelmien katsomista ilman tekstitystä.
– Esimerkiksi tosi-tv-ohjelmat voivat olla hyviä, sillä niissä kieli on monesti puhekielisempää ja niissä käytettyyn sanastoon törmää arkipäivän tilanteissa, Roiha mainitsee.
Suomalaisessa kiekkokeskustelussa on viime vuosina puhuttu myös siitä, voisiko Leijonat kolmesti maailmanmestaruuteen ja kerran olympiakultaan vienyt Jukka Jalonen valmentaa joskus NHL:ssä. Sebastian Aho ei usko, että valmennustaidoista homma jäisi kiinni.
– Ainoa asia, joka olisi ehkä kysymysmerkki ja jota olen miettinyt, on kielitaito. Sen kuitenkin pitää olla peleissä täysin sujuvaa, Aho toteaa.
Anssi Roiha muistuttaa, että vaikka Jalonen täyttää marraskuun alussa jo 60 vuotta, intensiivisellä opiskelulla hänkin saisi kielitaitoaan kehitettyä paremmaksi.
– Ei se välttämättä ole sen vaikeampaa kuin nuoremmilla, keinot ovat vain vähän erilaisia. Jos hän intensiivisesti opiskelisi englantia, en usko, että olisi mitään vaikeuksia. Tietenkin ihmisissä on yksilöllisiä eroja kaikessa oppimisessa.
Ismo Lehkonen korostaa kielen sijaan sitä, että raaka valmennustyö pitäisi lähteä tekemään paikan päälle alusta saakka. Hän ei usko yhdenkään GM:n laittavan omaa työpaikkaansa vaaraan palkkaamalla Euroopasta valmentajan ilman kokemusta Pohjois-Amerikan kiekkokulttuurista.
– Kyllä Jukka varmasti englannilla siellä pärjäisi, ei se ole ongelma. Valmentajakysymyksessä isoin juttu on se, että verkosto pitää rakentaa siellä alusta asti ja olla AHL:ssä tai NHL:ssä ensin pitkään apuvalmentajana kyttäämässä, milloin ovi aukeaa.
"Coca-Cola ja Michael Jackson"
Maailma on muuttunut, ja nykyään maailmalle lähdetään huomattavasti valmiimpana kuin menneinä vuosikymmeninä. Teemu Selänne takoi tulokaskaudellaan 1992–1993 Winnipegille kuuluisat 76 maalia, mutta kaukalon ulkopuolella suomalaiselle naureskeltiin, kun hän muun muassa oli kertonut lähtevänsä ostamaan itselleen huonekalujen (furniture) sijaan hautajaisia (funeral).
Lehkosen pikkuveli Timo Lehkonen hyppäsi tuntemattomaan kaudelle 1984–1985, kun maalivahti lähti kokeilemaan 18-vuotiaana taitojaan Kanadan juniorisarjaan OHL:ään Toronto Marlborosin riveihin. Sanavarasto ei ollut lähtiessä järin laaja.
– Sain sellaisen lehtileikkeen paikan päältä, jossa luki, että joukkueeseen on tullut pelaaja, joka osaa englantia kaksi sanaa. Coca-Cola ja Michael Jackson, isoveli hörähtää.
Kielitaitoa enemmän Lehkonen on huolissaan tällä hetkellä nuorten suomalaispelaajien henkisistä ja fyysisistä valmiuksista, kun tutut nurkat vaihtuvat ankaraan, päivittäiseen kilpailuun pelipaikoista.
– Kieli ei ole mikään ongelma, vaan se, ettei Pohjois-Amerikkaan menevä nuoriso ole valmis siihen vaateeseen ja haasteeseen, mikä siellä on. Se tulee päin pläsiä harjoitusleirillä, ja nytkin järjetön määrä suomalaisia on lähetetty farmiin.
Lue myös:
Kommentti: NHL haluaa pitää Venäjän lähellään – pelit Prahassa paljastivat vastenmielisen asenteen
Kommentti: Tervetullut ilmiö valtaa NHL:n – naisilla on nyt näytön paikka