Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Linnéa Partanen, 33, huomasi jo lapsena, että hänen perheensä ei ole samanlainen kuin muiden – Suomi yrittää vähentää köyhyyttä

Suomen tavoite on saada 100 000 ihmistä pois köyhyys- ja syrjäytymisriskistä.

Linnéa Partanen syksyisessä puistossa.
Opiskelija Linnéa Partasen mukaan köyhyydestä puhutaan edelleen liian usein yksilöä syyllistäen. Kuva: Jussi Koivunoro / Yle
  • Marica Paukkeri

Linnéa Partanen, 33, on aina ollut köyhä. Lapsuudessa köyhyys tuntui, kun kotitalon sähkölaskut jäivät maksamatta, sähkö katkaistiin ja koti kylmeni. Perintönä saadun omakotitalon lämmitysjärjestelmän korjaamiseen ei ollut rahaa.

– Oli myös tilanteita, että meillä ei ollut ruokaa, ja auton ollessa rikki ei päästy edes kauppaan, Partanen listaa.

Hän ei lapsena tiennyt perheensä olevan köyhä. Vieraillessaan kavereidensa luona Partanen huomasi, että oma perhe erosi muista.

– Koin ulkopuolisuuden tunnetta jo lapsena. Kun yläasteella menin sosiaalitoimistoon pyytämään tukea, jotta voisin muuttaa pois kotoa, ymmärsin, että kaikkien ei tarvitse hakea apua sosiaalitoimistosta.

Suomi yrittää vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien ihmisten määrää 100 000 henkilöllä vuoden 2019 tasosta. Heistä vähintään kolmasosan tulisi olla lapsia. Takaraja tavoitteen saavuttamiselle on vuosi 2030.

Sosiaali- ja terveysministeriön keskiviikkona julkaiseman toimintasuunnitelman mukaan Suomen pitäisi keskittyä suitsimaan erityisesti lapsiperhe- ja eläkeläisköyhyyttä. Lasten köyhyys- ja syrjäytymisriskiin vaikuttaa vanhempien tilanne, ja lasten kampeaminen pois köyhyydestä edellyttää usein heidän perheensä tilanteen parantamista.

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Mia Tammelinin mukaan lapsiperheköyhyyden kitkeminen on erityisen tärkeää siksi, että sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämään.

Syrjäytymisriskit ovat usein ylisukupolvisia, ja toimeentulo-ongelmat seuraavat monia lapsuudenkodista aikuisuuteen.

– Lapsiperheköyhyydellä on vaikutuksia paitsi tässä hetkessä myös tulevaisuudessa. Se heijastuu helposti myös ihmisen myöhempään elämään. Kasautuva huono-osaisuus saattaa periytyä sukupolvelta toiselle, Tammelin summaa.

Linnéa Partanen kuvailee, miten köyhyys näkyy hänen arjessaan

Köyhyys näkyy Partasen tämänhetkisessä elämässä niukkuutena: ostopäätöksiä joutuu puntaroimaan tarkkaan. Hän elää käytännössä tukien varassa, ja pääasiallinen toimeentulon lähde on kuntoutustuki. Ison osan kuukaudessa käytettävissä olevista tuloista nielaisevat lääkkeet.

Köyhyyden lisäksi Partasta koettelevat 15-vuotiaana alkaneet terveysongelmat.

– On ollut osittain vaikeaa saada hoitoa, koska hoitoni on ollut täysin terveyskeskusten varassa. En koe saaneeni riittävää hoitoa. Moni sairauksistani on kroonistunut siksi, etten ole saanut hoitoa ajoissa.

Linnéa Partanen istuu puistonpenkillä Hakaniemessä.
Opiskelija Linnea Partanen on mukana myös Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston toiminnassa. Ryhmän tarkoitus on muun muassa herättää keskustelua köyhyydestä. Kuva: Jussi Koivunoro / Yle

Apulaisprofessori Tammelinin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön julkistama ohjelma on hyvä avaus, mutta konkretia puuttuu.

Toimintasuunitelman mukaan olisi muun muassa tärkeää kehittää sosiaaliturvajärjestelmää, vähentää eläkeläisköyhyyttä, kehittää kotoutumisjärjestelmää sekä jatkaa työtä asunnottomuuden ja ylivelkaantumisen ehkäisemiseksi tehtävää työtä.

– Toimintasuunnitelman tavoitteissa ja toimenpiteissä ei ollut mitään erityisen yllättävää. Lisäksi tavat, joilla toimenpiteet oli kirjattu, olivat melko laaja-alaisia. Siellä on tärkeitä periaatteita, mutta suunnitelman perusteella on vaikea arvioida, miten ne toteutuvat käytännössä.

EU:n tavoite: vähennystarve vähintään 15 miljoonaa

Köyhyys- tai syrjäytymisriski tarkoittaa, että henkilö on suhteellisesti pienituloisen, vajaatyöllisen tai vakavaa aineellista puutetta kokevan kotitalouden jäsen. Puhutaan niin sanotusta AROPE-mittaristosta.

Eurostatin tilastojen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevia suomalaisia oli viime vuonna 773 000 henkilöä. Suomen vähennystarve lasketaan vuoden 2019 luvuista. Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2019 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eli Suomessa 838 000 henkilöä. Laskennallisesti iso osa sadan tuhannen tavoitteesta olisi siis jo saavutettu.

Vaikka Suomen tavoittelema vähennys saattaa kuulostaa suurelta, EU:n yhteinen tavoite on merkittävästi mittavampi.: köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää tulisi vähentää vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.

Viime vuoden lukujen perusteella köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien osuus Suomessa on eurooppalaisessa vertailussa kohtuullisella tasolla. Viime vuonna osuus oli korkein Romaniassa ja matalin Sloveniassa.

Naisilla on miehiä suurempi köyhyys- tai syrjäytymisriski lähes kaikissa Euroopan maissa.

Apulaisprofessorin mukaan sosiaaliturvajärjestelmää pitäisi kehittää

Nopeasti laukkaava inflaatio eli rahan arvon aleneminen on vaikuttanut siihen, kuinka moni tippuu köyhyysrajan alle. Kelan syyskuussa julkaisemien laskelmien mukaan Ukrainan sotaan liittyvä hintojennousu on lisännyt köyhien määrää 62 000:lla. Kelan ja Eurostatin luvun eivät ole rinnastettavissa, sillä Kelan käyttämä mittari on suppeampi.

Apulaisprofessori Tammelinin mukaan toimintasuunnitelman käytännön toteutus ratkaisee, miten Suomen sadan tuhannen henkilön vähennystavoitteelle käy.

– Jos näiden periaatteiden pohjalta saadaan muodostettua hyviä toimenpiteitä, tavoitteen saavuttaminen on mahdollista.

Hänen mukaansa tärkein keino ja pitkäjänteisin keino parantaa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien ihmisten tilannetta olisi sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen.

– Toimeentulotuen pitäisi olla viimesijainen toimeentulon turva. Meillä on liian suuri joukko ihmisiä, jotka saavat toimeentulotukea pitkäkestoisesti. Se kertoo ongelmista sekä sosiaaliturvajärjestelmän tasossa että kattavuudessa.

Partasen mukaan hänen tilannettaan helpottaisi se, että tukien hakemusrumbaa kevennettäisiin, jotta omia tuloja pystyisi ennakoimaan.

Epävarmuus tukipäätöksistä aiheuttaa hänelle huolta muun muassa siitä, riittävätkö rahat lääkkeisiin.

– Lisäksi, jos perusturvan taso olisi korkeampi, voisi olla mahdollisuus säästää edes hieman rahaa yllättävien menojen kattamiseksi. Nyt yllättävät menot joutuu kattamaan lainaamalla rahaa.

Linnéa Partanenon toiveikas tulevaisuutensa suhteen, vaikka oma terveys herättää huolta.

Hän opiskelee parhaillaan yliopistossa ja haaveilee täysin tavallisista asioista.

– Minulla olisi työpaikka ja tekisin työtä, josta olisin kiinnostunut ja josta saadulla palkalla pystyisin maksamaan normaalit elämisen kulut. Eikä tarvitsisi olla niin kauhean tarkka siitä, mihin rahansa käyttää.

Millaisia ajatuksia juttu herättää? Aiheesta voi keskustella perjantaihin 14. lokakuuta kello 23.00:een saakka.

Lue lisää:

Suomi haluaa 100 000 ihmistä pois köyhyyden ja syrjäytymisen riskistä – ministeri Sarkkinen: "Työ ei automaattisesti nosta ihmistä köyhyydestä"

Terhi Jauhiaisen on pakko käyttää lapsilisä elämiseen, mutta osa vanhemmista ostaa rahalla osakkeita – professori ehdottaa lapsille perustuloa

Viiden euron plussapisteet vähennettiin tuesta, lapsi ei olisi saanut pitää kesätyörahoja – Yle kysyi kokemuksia toimeentulotuen kannustinloukuista

Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?