Siihen päättyi minun 17 vuoden urani naisleijonissa, ankeassa Metro Areenan valmentajien kopissa. -- Ilmoitin lähteväni seuraavalla koneella Yhdysvaltojen Minnesotaan. En halunnut olla maajoukkueen ja Suomen Jääkiekkoliiton kanssa enää missään tekemisissä.
– Soitan sulle huomenna, kun olet nukkunut yön yli ja miettinyt asiaa. Edelleen toivon, että otat tämän roolin vastaan, Pasi vielä yritti.
Nousin tuolilta, lähdin pois, ja paiskasin oven perässäni kiinni.
– Oikeudessa tavataan, huusin perään.
Näistä tapahtumista on kulunut pian vuosi. Noora Räty istuu WSOY:n tiloissa Helsingin keskustassa ja nojaa siniseen tuoliin. Värimaailma sopii yhteen uuden paidan kanssa, joka on hankittu varta vasten esiintymisiä varten.
Niitä on jo muutamia takana, ja edessä lukuisia.
Torstaina julkaistaan Marika Lehdon kirja Leijonakuningatar (WSOY), joka kertoo maailman parhaaksi naismaalivahdiksi tituleeratun Noora Rädyn tarinan.
– Kyseessä on jääkiekkokirja, mutta siellä on todella paljon asiaa myös jääkiekon ulkopuolelta. Kerrotaan epäonnistumisista, paineensietokyvystä, oman tilan raivaamisesta, puhutaan kuukautisista ja niiden vaikutuksista urheiluun. Eihän naiskiekkoilijan elämä ole hirveän helppoa miehisessä ympäristössä. Olen todella tyytyväinen, ettei kirja kerro siitä, kuinka tänä ja tänä syyskuisena iltana hän torjui nollapelin sitä ja sitä joukkuetta vastaan, Räty sanoo.
Ei tosiaan. Yli 350-sivuinen opus kertoo kaikesta muusta: hirviövalmentajan pilaamasta painajaismaisesta Kiinan-vuodesta, korona-ajan käsittämättömistä vaikeuksista, Venäjällä vietetystä ajasta Ukrainan sodan syttymisen jälkeen, kämppäkaverin itsemurhayrityksestä, maajoukkueen vaarallisesta testauskulttuurista ja niin edelleen. Samalla se kertoo kuitenkin tarinan siitä, kuinka "munusista" haaveilleesta pienestä tytöstä kasvoi koko kansan tuntema maailman paras naismaalivahti.
Suurta yleisöä kiinnostanee eniten ennenkuulumattomat paljastukset paitsi maajoukkueen kulisseista myös Naisleijonien entisestä päävalmentajasta Pasi Mustosesta, jonka kanssa Räty otti vuosien aikana useasti yhteen.
Tarina alkaa Espoosta, jossa Räty pääsi ensin Jäähongan kiekkokouluun ja myöhemmin kilpailuhenkiseen, kultaleijona Jere Sallisenkin tähdittämään joukkueeseen. Poikien kanssa Räty sai pelata aina C-juniori-ikäiseksi asti, kunnes seura linjasi, että poikamaalivahdit menisivät joka tapauksessa edelle.
Kerta ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen, kun Räty sai kokea karvaasti sukupuolten välisen epätasa-arvon jääkiekossa. Pahiten se iski silmille yliopiston jälkeen.
Minut rinnastettiin sellaisiin maajoukkuepelaajiin kuin Kanadan Shannon Szabadosiin, joka pelasi urallaan myös miesten kanssa ja USA:n Jessie Vetteriin, jolla oli lukuisia NCAA:n ennätyksiä, ennen kuin minä rikoin ne. Kun olin tällä tasolla, miksi helvetissä minun olisi pitänyt yhdistää tavallinen työ ja treeni, kun Gophiersien miesten joukkueen suomalainen hyökkääjä Erik Haula oli allekirjoittanut sopimuksen NHL-joukkue Minnesota Wildiin.
– Haista paska, jätkä menee pelaamaan änäriä ja minä mietin, millä maksaisin vuokrani, sanoin Erikille suoraan, mutta lämmöllä.
Ei ollut hänen vikansa, että naisten ja miesten aseman ero jääkiekossa oli tälläinen. Nyt minä olin tarpeeksi aikuinen nähdäkseni sen kunnolla ja vastustaakseni sitä.
Räty suuntasi 15-vuotiaana Espoon Bluesin naisten joukkueeseen ja debytoi 16-vuotiaana Naisleijonien olympiajoukkueessa. Bluesin kanssa SM-kultaa hän juhli lopulta kolmesti.
Sen jälkeen mitaleja on sadellut: kaksi olympiapronssia, neljä MM-pronssia, MM-hopea, kaksi Yhdysvaltain yliopistosarjan mestaruutta, pari Venäjän mestaruutta, Kiinan mestaruus...
Räty on valittu useita kertoja myös MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Hän on rikkonut urallaan lasikattoja, pelasihan hän ensimmäisenä suomalaisnaisena kotimaassa Mestiksessä ja Suomi-sarjassa.
Ilman perheen tukea matka maailman parhaaksi naismaalivahdiksi tuskin olisi onnistunut. Isä vaihtoi työpaikkaa, ja äiti teki nelipäiväistä viikkoa lasten harrastusten takia.
– Olen oman elämäni velkaa heille. Olen superkiitollinen, että olen syntynyt tälläiseen perheeseen. Emme olleet ikinä mitään rikkaita, mutta asiat järjestettiin niin, että lapset saivat harrastaa ja tehdä, mitä tykkäävät, Räty kertoo.
Räty on kasvokkain tavattaessa helposti lähestyttävä. Vitsit lentävät ja hymy nousee herkästi huulille.
Kirjassa hän ei kuitenkaan anna itsestään turhan ruusuista kuvaa. Esimerkiksi kunnianhimo, suorasukaisuus ja vahva voitontahto tulevat esiin lukuisten esimerkkien kautta. Koulussa hän hermostui, kun luokan tytöt olivat niin huonoja pallopeleissä. Hävityn ottelun jälkeen mailat saivat kyytiä ja nuori Noora paineli pukukopin väistäen suoraan äidin autoon. Moni voisi nimittää käytöstä itsekkyydeksikin.
Räty tunnustaa, että osa pelikavereista on saattanut loukkaantua suorasukaisuudesta vuosien varrella.
– Menkää nyt helvettiin siitä, saatoin esimerkiksi tokaista pelitilanteessa puolustajille, jotka olivat mielestäni aivan väärässä paikassa sotkemassa omaa peliäni kriittisellä hetkellä.
Räty myöntää, että omista epätäydellisyyksistä ja vaikeuksista oli vaikea puhua. Silti hän kertoo itkeneensä kirjantekoprosessin aikana vain kerran.
– Itkimme Marikan kanssa molemmat, kun kerroin, miten pelastin koirani Dinon kadulta, hän nauraa.
Minnesotassa Räty on viihtynyt siitä asti, kun lähti yliopistoon vuonna 2009. Ensimmäisen omistusasuntonsa Yhdysvalloista hän osti puolisonsa Karel Popperin kanssa kolme vuotta sitten.
Nykyään kotoa USA:sta löytyy kaksi koiraa, omakotitalo, mies, asuntolaina, oma yritys ja kesämökki.
Epäsuomalaiseen tapaan Räty ei arkaile kertoa kirjassa myöskään onnistumisistaan ja saamistaan kehuista.
Valmentajien kopissa tapasin myös miesleijonien entisen maalivahdin, Pelicansin apuvalmentajan Pasi Nurmisen.
– Mä oon katellut sun treenejä. Jumalauta suoraan liigaan vaan, hän täräytti minulle ensitöikseen.
Räty vaikuttaa tietävän, että kirjasta nousee mediamylläkkä. Oikeastaan se on selvää jo ensisivuilta lähtien, sillä nurinkurisesti tapahtumat alkavat Lopusta – siis hetkestä, kun Räty sai kuulla, ettei mahdu Pekingin olympiajoukkueeseen.
Naisleijonien entiseen päävalmentajaan Pasi Mustoseen Räty ei ole ollut yhteydessä enää tammikuun tapahtumien jälkeen, kun Mustonen jätti Rädyn valitsematta Pekingin olympialaisiin.
Moni asiantuntija piti päätöstä erikoisena, ja kohu paisui etenkin Mustosen perusteluiden vuoksi. Mustonen olisi halunnut Rädyn olevan kotiin jäävä ykkösvaramaalivahti.
– Viimeisin yhteydenpito taisi olla joukkueenjulkaisupäivänä, kun hän kyseli minulta, miten haluan asian esittää medialle. Sanoin, ettei se ole minun tehtäväni, se on sinun asiasi esittää se medialle, miten parhaaksi näet, Räty muistelee.
Kirjailija Marika Lehto oli yhteydessä myös Pasi Mustoseen, ja hänelle on annettu mahdollisuus kommentoida tapahtumia. Mustonen ei vastannut Yle Urheilun haastattelupyyntöihin.
Kirjassa Räty avaa kaksikon suhdetta vuosien varrelta. Hän kertoo yhteentörmäyksistä avoimesti – myös sellaisista, joita ei ole ennen julkisuudessa käsitelty. Yksi paljastus liittyy 16 Naisleijonan Jääkiekkoilijoiden pelaajayhdistyksen kautta Jääkiekkoliitolle välittämään kirjeeseen, jossa kerrottiin Mustosen tekemistä vääryyksistä.
Tapauksen käsittely on kesken. Ilta-Sanomat kertoi tiistaina, että asia on edennyt Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) käsittelyyn.
Moni julkisuudessa käsitelty tapaus saa kirjassa uusia näkökulmia: Räty kertoo niin apurahakohun kulisseissa käydyistä keskusteluista kuin Pasi Mustosen kritiikistä hänen pelitaitojaan ja tulojaan kohtaan. Rädyn mukaan Mustonen muun muassa piikitteli häntä siitä, että maalivahti omisti sijoitusasuntoja, mutta oli nostanut Olympiakomitean 10 000 euron apurahaa.
– Sun saavutukset Noora on vain sen ansiota, että sä olet pelannut hyvässä joukkueessa. Sun oma rooli ei ole koskaan ollut merkittävä, minä muistan hänen sanoneen.
Toisaalta Räty muistuttaa, että väliin mahtui myös hyviä hetkiä.
– Kun on kaksi intohimoista ihmistä, välillä joutuu törmäyskurssille. Tärkeintä on se, miten asiasta keskustelee, ja nostaa kissan pöydälle. Meillä on ollut paljon hyviäkin hetkiä, monta vuotta meni hyvin. Mutta jos käyttäisin vertauksena rakkaussuhdetta, se päättyi viime helmikuussa avioeroon.
Koetko, että olisit voinut tehdä itse jotakin toisin?
– Totta kai, paljonkin. Jos miettii viime kesää, minun olisi pitänyt heti ilmoittaa, että valmennusbisnekseni on niin iso ja olen niin sitoutunut pelaajiin, että on ihan mahdotonta ottaa kuusi viikkoa palkatonta lomaa töistä. Avoimempi, nopeampi kommunikointi olisi ollut paikallaan.
Räty harmittelee myös esiintymistään Penkinlämmittäjät-ohjelmassa, jossa hän vitsaili kommunikaationgelmistaan Mustosen kanssa. Naisten Liigassa HPK:n riveissä mainiosti torjunutta Rätyä ei sen jälkeen valittu viime marraskuun Kanada-otteluihin.
– Kuka tietää, jos en olisi vitsaillut Penkinlämmittäjissä, olisin pelannut Kanadaa vastaan ja vaikka torjunut voiton, tilanne voisi olla tällä hetkellä eri. Mutta en halua jossitella.
Pasi Mustonen jätti maajoukkueen kesken Pekingin olympialaisten, kun hän matkusti kotiin perhesyihin vuoksi. Nyt maajoukkuetta luotsaa aiemmin apuvalmentajan roolissa ollut Juuso Toivola.
Rädyn pelit Suomi-paidassa ovat kuitenkin todennäköisesti pelatut.
– Kävimme Juuson kanssa keväällä erittäin rakentavan ja pitkän puhelun. Ilmoitin heti, etten pääse elokuussa kisoihin ja ilmoitin samalla, että maajoukkuepelini on 99,9 prosentin todennäköisyydellä pelattu. Siellä on upea ykkösvahti Anni Keisala, antaa hänen loistaa. Kun on katsonut kisoja, ollut poissa toiminnasta ja etääntynyt siitä, ei ole käynyt edes pienessä mielessä palata maajoukkueeseen. Silloin tietää, että päätös on oikea, vaikka se loppui, miten loppui, Räty pyörittelee.
Jääkiekkoura ei kuitenkaan ole loppunut. Tällä hetkellä Räty pelaa HPK:n riveissä, ainakin kuukauden. Hän solmi kuun vaihteessa seuran kanssa kuukauden mittaisen try out -sopimuksen.
– Ajattelin, että kun tulen Suomeen, hoidetaan kirja ensin alta pois, ja että edessä olisi välikausi. Tähtäimeni on kuitenkin ensi syksynä käynnistyvässä Pohjois-Amerikan ammattilaisliigassa, joten pitää pysyä kunnossa. Suomeen tullessa teki hirveästi mieli kentälle. Vaikka viime kausi meni miten meni, nautin hirveästi pelaamisesta. En ollut valmis olemaan pelaamatta, Räty kertaa.
Viime syksynä koti oli Hämeenlinnassa, mutta nyt se on väliaikaisesti Helsingissä. KHL:ssäkin valmentanut Jaakko Valkama harjoittelee Rädyn kanssa pari kertaa viikossa, ja HPK:n kanssa Räty treenaa peliin valmistavissa harjoituksissa. Naisten Liigassa pelit ovat viikonloppuisin. Kahden edeltävän viikon aikana Räty on ollut HPK:n kokoonpanossa kahdessa ottelussa. Ensimmäiset minuutit tulivat Oulussa viime sunnuntaina, kun Räty torjui HPK:n 3–1-voittoon Kärpistä.
Vielä hän ei tiedä, missä pelit kuukauden jälkeen jatkuvat.
– Sanoisin, että minulla ei ole enää tavoitteita jääkiekossa, hän aloittaa, mutta jatkaa sitten nopeasti.
– Tai kyllä olen sanonut, että tavoitteena on pelata Pohjois-Amerikan ammattilaisliigassa.
Räty on osana PWHPA:n hallitusta ollut mukana luomassa Pohjois-Amerikkaan ammattisarjaa naisille. Uusi liiga näkee näillä näkymin päivänvalonsa ensi syksynä.
– Olemme erittäin lähellä, että voimme tehdä virallisen ilmoituksen, että liiga alkaa. Mutta tässä maailmantilanteessa voi tietysti sattua mitä tahansa. Olemme muutaman investorin varassa, ja heidän kelkkansa voi kääntyä yhtäkkiä ympäri. Mutta toivotaan, että asiat menevät putkeen, ja kohta on hyviä asioita naiskiekkoväelle.
Toinenkin haave on.
– Joku päivä toivoisin olevani NHL:n maalivahtivalmentaja. Vaikka sitten ensimmäisenä naisena. Mutta toivon, että joku muu ehtii sinne ennen minua.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 13.10. kello 23:een saakka.
Lue myös:
Noora Räty ei ole mukana Naisleijonien MM-joukkueessa