Espoolaisen Museo Leikin vitriini on täynnä eri versioita yhdestä ja samasta mansikkajäätelön värisestä My Little Pony - lelusta, Lickety Splitistä.
Ponit ovat peräisin Katja ja Jessica Laipion kokoelmasta. Äiti ja tytär innostuivat keräilemään poneja, kun tytär vielä leikki niillä. Katja Laipio muisti ponit myös omasta lapsuudestaan.
– Katso nyt niitä! Kuka noita voi vastustaa, ne ovat niin söpöjä, perustelee Jessica Laipio keräilyharrastustaan.
Poneja on kertynyt äidille ja tyttärelle yli viisisataa. Ihan tarkkaa lukua ei ole. Lelut majailevat kotoa jo pois muuttaneen Jessican entisessä huoneessa.
Parivaljakko pitää instatiliä @mybabyponies ja Jessica myös julkaisee ponipiirroksiaan Instagramissa. Eikä hän ole yksin. My Little Pony on monelle aikuiselle inspiraation lähde.
Mantereet ylittävä hittilelu syntyy
My Little Pony rynnisti lelumarkkinoille 1980-luvun alussa ja sai lapset lääpälleen. Aluksi vanhemmat eivät olleet yhtä innoissaan. Söpösilmäinen, pastellinvärinen muovifiguuri herätti monissa aikuisissa samanlaisia tunteita kuin Barbie-nuket aikojensa alussa. Poneja pidettiin lelukauppiaiden voiton maksimointina ja tyylittömän muovisuuden huippuna. Leikkisivät puupalikoilla!
Lapset kuitenkin rakastuivat poneihin. Ensimmäinen versio, joka tupsahti Hasbro-lelutehtaan liukuhihnalta kauppoihin vuonna 1981 oli tosin nimeltään My Pretty Pony. Se oli aikalailla aidon ponin oloinen muovilelu, jonka pääsuunnittelija oli kuvittaja Bonnie Zacherle.
Jo seuraavana vuonna 1982 lelu muuttui värikkäämmäksi ja sen oheen ilmestyi muita tuotteita. Varsinainen My Little Pony siis täyttää tänä vuonna 40 vuotta.
Espoolainen Museo Leikki on avannut pienen näyttelyn ponihahmojen kunniaksi. Poniystävyys on ikuista! -näyttely on esillä Leikin uusissa tiloissa WeeGee-talon vieressä.
– Osamotiivi näyttelylle on tietysti My Little Ponyn 40-vuotispäivä. Se on tällaiselle lelulle aika pitkä ikä, kertoo Museo Leikin amanuenssi Anna Salonen.
– Toiseksi ponit ovat merkinneet monelle suomalaiselle lapselle ja miksei aikuisellekin hirveän paljon.
My Little Pony oli siitä ovela globaali hittilelu, että yksi poni ei maksanut kovinkaan paljoa. Lisäksi jäljittelijät olivat heti liikkeellä. Feikkiponilla saattoi osallistua leikkeihin, vaikka eihän se ollut ihan sama.
Poneja myytiin jo 1980-luvulla sata viisikymmentä miljoonaa kappaletta.
Söpöt ponit hurmasivat aikuisetkin
Ponit saivat oman animaatiosarjan jo 1986, mutta vasta vuonna 2010 lanseerattu My Little Pony: Ystävyyden taikaa (Friendship is Magic) räjäytti potin. Ponien kasvattamat aikuiset alkoivat fanittaa sarjaa. Suomessa sarja tuli televisioon vuonna 2012.
– Tämä animaatiosarja oli My Little Ponylle uusi tuleminen. Se synnytti myös niin sanotun brony-kulttuurin eli myös miehet ja pojat innostuivat poneista, sanoo Anna Salonen.
Termi brony muodostuu sanoista brother (veli) ja pony. Naispuolisia ponifaneja on nimitetty myös pegasistereiksi eli pegasus (yksisarvinen) ja sister (sisko). Enemmän käytetty brony on kelvannut myös yleisnimitykseksi kaikkia sukupuolia edustaville My Little Pony -harrastajille.
My Little Pony - ystävyyden taikaa -animaatiosarja innoitti aikuiset keräilemään poneja.
Tänä päivänä kauppaa käydään Facebookissa, Torissa, Huutonetissa, kansainvälisillä nettikirppiksillä ja tietenkin ihan fyysisillä kirpputoreilla, kertoo Katja Laipio.
– Hinnat muodostuvat sen mukaan, miten harvinaisesta ponista on kyse. Tarjontaa on kyllä aika paljon.
– Harvinaisuuksista, kuten niin sanotuista Nirvana-poneista voi joutua maksamaan satoja euroja, Laipio kertoo
Nirvana-poneilla tarkoitetaan leluja, jotka on valmistettu jossain muualla kuin Kiinassa tai Hong Kongissa. Poneja on valmistettu esimerkiksi Kreikassa, Brasiliassa ja Argentiinassa.
Laipiot paitsi keräilevät poneja, myös tuunaavat niitä.
Kirpputoreilta löytyy usein leluja, joita edelliset omistajat ovat parturoineet tai joiden kylkiin on piirrelty tussilla. Laipioiden käsittelyssä ponit saavat entistä ehomman ilmeen.
Söpöysfanituksen pimeä puoli
Kaikki aikuiset My Little Pony harrastajat eivät välttämättä keräile. He osallistuvat fanitapahtumiin ja suunnittelevat niihin asuja, tekevät poniaiheista taidetta tai vain katsovat sarjaa yhdessä ystävien kanssa.
Ponihahmojen nimissä tehdään jopa aikuisviihdettä.
Yhdysvaltain Baltimoressa on järjestetty vuosittain Bronycon-tapahtuma, joka kerää yhteen sarjan faneja. Viimeisin con järjestettiin ennen koronaviruksen leviämistä vuonna 2019.
Suomessa Bronyt ovat järjestäneet yhden suuremman tapahtuman. Chrystal Fair oli Helsingissä Finlandia-talolla vuonna 2014.
Espoon näyttelyssä voi perehtyä tapahtumassa tehtyihin videoihin.
Osan faneista söpöily on heittänyt jopa aggression puolelle. Lue siitä lisää tästä: Söisitkö kissanpennun tai panisitko yksisarvista?
Ponit siirtyvät 5G -maailmaan
Museo Leikin vitriineissä on esillä My Little Pony -hahmoja monesta sukupolvesta, kuten ponituntijat sanovat. Ensimmäiset ponit ovat sarjaa 1G eli ensimmäisen sukupolven hahmoja.
Viime vuonna ponit ottivat askeleen tulevaisuuteen ja siirtyivät 5G sukupolveen. My Little Pony: Uusi sukupolvi on tietokoneanimoitu elokuva, joka toimii tulevan sarjan pilottina. Elokuva on julkaistu maailmanlaajuisesti suoratoistopalvelu Netflixissä.
Tietokoneanimoidut ponit ovat ajan mukaisesti pitkäjalkaisempia ja suurisilmäisempiä kuin edeltäjänsä. Leluja myydään yhä paljon, tosin Hasbro ei enää kerro myyntilukuja julkisuuteen.
Keräilijä Katja Laipio työskentelee lasten parissa ja kertoo, että poneilla leikitään innokkaasti edelleen.
– Varmaan tässä on kasvamassa myös uusien aikuisten harrastajien sukupolvi, Laipio arvelee.
Museo Leikin mininäyttely on esillä vuoden 2023 maaliskuun loppuun saakka.