Australialaisen Heather Morrisin matka Suomeen oli mutkikas. Hän myöhästyi jatkolennoltaan ja juuttui Müncheniin yöksi. Helsingin kirjamessuille hän saapui päivän myöhässä. Matkalaukut seilaavat yhä jossain päin Eurooppaan, joten Morris joutui lainaamaan lämpimän huivin suomalaiselta kustantajaltaan. Lainavaatteissa esiintyminen ei kuitenkaan haittaa mutkatonta Morrisia, sillä seitsemänkymppisellä kirjailijalla on suuri palo kertoa ihmeellisistä selviytymistarinoista, joista hän on kirjoittanut.
– Maailman täytyy saada kuulla näistä rohkeista, nuorista ihmisistä, jotka ihmeen kaupalla selviytyivät keskitysleireiltä. He ovat todellisia sankareita.
Morrisin harras toive on toteutunut. Hänen romaaniensa tarinat ovat kiinnostaneet lukijoita, sillä kolmea romaania on myyty pelkästään painettuina 15 miljoonaa kappaletta.
Holokaustikirjallisuus kiinnostaa, sillä uusia aiheeseen liittyviä kirjoja julkaistaan jatkuvasti. Äärioikeiston nousu, polarisaatio ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat entisestään kasvattaneet ihmisten kiinnostusta historiamme pimeimpään ajanjaksoon. Tästä kertovat holokaustikirjallisuuden julkaisutahti ja myyntiluvut.
Eikä kiinnostus rajoitu pelkästään kirjallisuuteen, sillä natsiaikaan ja keskitysleireihin liittyviä elokuvia, dokumentteja ja tv-sarjoja riittää yllin kyllin.
Romaanit perustuvat tosielämän tarinoihin
Heather Morrisin ensimmäistä romaania, vuonna 2018 julkaistua Auschwitzin tatuoijaa (suom. Pekka Tuomisto) voidaan pitää jonkinlaisena holokaustikirjallisuuden uuden nousun airuena. Se saavutti nopeasti laajan lukijakunnan ja sitä myytiin miljoonia. Suomessa romaani menestyi etenkin äänikirjana.
Auschwitzin tatuoija perustuu Lale Sokolovin ja hänen vaimonsa Gitan tarinaan.
Heather Morris työskenteli 2000-luvun alussa terveydenhoitoalalla, kun sai sattumoisin kuulla eräästä vanhasta herrasta, jolla saattaisi olla "kiinnostava tarina" kerrottavanaan.
Morris ystävystyi pikku hiljaa Sokolovin kanssa ja sai kuulla uskomattoman selviytymistarinan.
Sokolovin työ Auschwitzissa oli tatuoida numerosarjoja muiden vankien käsivarsiin. Siinä tehtävässä hän tapasi myös tulevan vaimonsa Gitan. Auschwitzin tatuoija on kaikesta kauheudestaan huolimatta myös rakkaustarina.
Sattuma johdatti sisarusten luo
Ilman julkaistua esikoisromaania Morris olisi tuskin saanut tietää tuoreimman kirjansa tarinaa. Kolme sisarta sai alkunsa, kun Israelissa asuva Livia Ravek sai pojaltaan lahjaksi Auschwitzin tatuoijan.
– Livia oli heti kannen nähtyään sanonut, että tämä taitaa kertoa Lalesta ja Gitasta. Hän tunsi Gitan kouluajoilta ja oli samassa karjavaunussa, kun tyttöjä kuljetettiin Auschwitziin.
Morris oli lomalla Etelä-Afrikassa, kun sai puhelun Livialta.
– Hän pyysi, että tulisin tapaamaan häntä Israeliin. Hän ei halunnut puhua puhelimessa. Pohdin hetken aikaa ja päätin lentää Israeliin.
Siellä hän tapasi kaksi sydämellistä iäkästä sisarusta, joista sittemmin tuli Kolme sisarta -romaanin päähenkilöt. Vanhin sisar Cibi oli jo menehtynyt.
Morris kirjoitti romaanin Livian ja Magdan muistojen perusteella. Lisäksi hän sai nähdä päiväkirjoja ja muita dokumentteja. Koska kyseessä on romaani, Morris luonnollisesti täydensi tarinaa fiktiivisillä palasilla.
Pahuutta ei voi selittää
Kirjoittaessaan romaaneja Morris on joutunut pohtimaan paljon pahuutta. Vieläkään hän ei ole löytänyt vastausta kysymykseen, mikä saa ihmisen käyttäytymään niin julmasti kuin natsit toimivat. Eikä hän oikeastaan edes halua löytää vastausta.
– Se on asia, jota ei voi selittää. Mutta meidän on jaksettava jatkaa pahuuden kyseenalaistamista. Emme koskaan saa antaa periksi pahuudelle.
Morris on sitä mieltä, että syiden etsiminen ja yritys ymmärtää historian tapahtumia saavat ihmiset kiinnostumaan yhä uudestaan holokaustikirjallisuudesta ja natsiajasta.
– Ihmisillä on suuri halu ymmärtää asioita, vaikka joskus se on mahdotonta.
Sisarukset näkivät päivittäin silmitöntä julmuutta
Kolme sisarta kertoo, miten kolme nuorta juutalaistyttöä selviytyy kuin ihmeen kaupalla Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriltä. Livia ja Cibi joutuivat elämään kuoleman keskellä kolme vuotta. Keskimmäinen sisaruksista Magda onnistui piileskelemään sairaalassa ja ystävällisen naapurin luona. Hän joutui äitinsä ja isoisänsä kanssa Auschwitziin vasta myöhemmin.
Tytöt joutuivat todistamaan julmuuksia päivittäin. He näkivät, kun vankeja karsittiin ja passitettiin kaasukammiohin. He haistoivat joka päivä krematorion kuvottavan savun. Heidän silmiensä edessä ammuttiin ja kidutettiin ihmisiä.
Miten ihmeessä nuoret tytöt selviytyivät tästä kaikesta järjissään?
– Kyllä he kärsivät pitkään henkisesti. Kun haastattelin Livia, hän kertoi itkeneensä itsensä uneen kymmenen vuoden ajan vapautumisen jälkeen. Itkeminen loppui vasta silloin, kun hänestä tuli äiti, Morris kertoo.
Myös Australiassa on suuri juutalaisyhteisö ja siellä asuu paljon holokaustista selviytyneitä. Kirjojensa myötä Morris on tavannut heitä paljon.
– Voin sanoa, että olen tavannut myös paljon heitä, jotka eivät ole selvinneet henkisesti. Heidän elämänsä ovat menneet pilalle tuon kauhistuttavan kokemuksen takia.
Voimaa selviytymistarinoista
Livia, Magda ja Cibi olivat nuoria ja viattomia tyttöjä joutuessaan Auschwitziin. Neuvokkuus ja yhteistyö pelastivat heidät monesti kuolemalta.
– Heidän selviytymiseensä vaikutti, että he olivat yhdessä. He olivat lapsuudessaan luvanneet isälleen, että he huolehtivat aina toisistaan. Se pelasti heidät.
Heather Morris on "erikoistunut" kirjoittamaan keskitysleiriselviytyjistä. Hän ei ole kokenut aihetta kuitenkaan raskaaksi, päinvastoin. Hän sanoo saavansa voimaa selviytyjien tarinoista.
– Olen saanut tavata näitä urheita ihmisiä. Suurin ilo on nähdä heidän jälkeläisiään useassa polvessa.
Morris aikoo jatkaa toisen maailmansodan parissa, mutta suuntaa katseensa seuraavaksi Tyynenmeren sotaan. Hän on jo tavoittanut kolme elossa olevaa naista, jotka olivat mukana sodassa sairaanhoitajina. Hän on jo sopinut tapaamisen Lontoossa asuvan, sodan kokeneen naisen kanssa.
Sitä ennen Morris suuntaa kuitenkin Euroopan kiertueensa päätteeksi Israeliin tapaamaan Kolmen sisaren Livia, joka täyttää lähiviikkoina 97 vuotta.
Lue lisää:
Analyysi: Miksi natsit jaksavat yhä kiinnostaa?
Tutkijat uskovat löytäneensä ratkaisun mysteeriin – omat pettivät Anne Frankin