Me ihmiset olemme perinteisesti ajatelleet, että monimutkainen ajattelu vaatii isoja, poimuttuneita aivoja ja selkärankaisen keskushermostoa.
Mutta mihin pystyvät pienet, jopa neulanpään kokoiset aivot, joiden rakenne on täysin erilainen kuin meillä?
Wisconsinin–Milwaukeen yliopiston tutkija Clint Sergi selvitti mustanlesken kongnitiivisia kykyjä tarjoamalla hämähäkeille maukkaita sirkanraatoja ja varastamalla saaliin ennen ateriointia.
Tutkijat tietävät, että hämähäkit muistavat, milloin ne ovat saaneet saalista. Sergi uskoo myös, että ne pystyvät muistamaan verkkonsa muodon kuin karttana aivoissaan. Ne kulkevat eri reittejä ja toisinaan jopa käyttävät "oikoteitä" päästäkseen nopeammin saaliin luokse.
Tämä kartta olisi kuitenkin hyvin erilainen kuin meidän karttamme, sillä verkkoa kutovat hämähäkkilajit luottavat enemmän tunto- kuin näköaistiinsa. Hyppyhämähäkeillä saalistus taas muistuttaa enemmän selkärankaisten petojen tapaa saalistaa.
Verkkoa kutova mustaleski tunnustelee jaloillaan verkon värähtelyä ja löytää sen avulla saaliinsa. Verkko on niin olennainen osa hämähäkin elämää, että jotkut tutkijat ajattelevat sen tavallaan kuin hämähäkin kongnition tai tietoisuuden jatkeena.
Toistaiseksi tutkijat eivät tiedä tarkkaan, miten yksityiskohtaisia hämähäkkien muistot ovat, tai miten ne vaikuttavat pienten eläinten päätöksentekoon. Sergin tutkimus kuitenkin vahvistaa ajatusta siitä, että hämähäkkien muisti voi olla huomattavasti kehittyneempi kuin aiemmin luulimme.
Kuuntele täältä myös Juha Laaksosen luontoretki -podcastin jakso Suomen yli 600 hämähäkkilajista:
Hämähäkille saaliin kokoolla on merkitystä
Hämähäkinverkon keskellä on tiheä pyydystysseitti, johon tarttuvat pahaa aavistamattomat lentävät hyönteiset. Pyydystysseitti kiinnitetään "ankkuriseiteillä" ympäröiviin kiinteisiin pintoihin. Nämä seitit voivat koitua jalkaisin kulkevien hyönteisten kohtaloksi.
Kun mustaleski tuntee, että sen verkkoon on tarttunut jotain ylimääräistä, suuntaa se saaliin luo, sitoo sen tahmeaan silkkiin ja kiskoo aterian langalla suojaan verkon keskelle.
Tutkimuksessaan Sergi katkaisi langan ja varasti saaliin pinseteillä. Mustaleski osasi etsiä kadonnutta ateriaa oikeasta kohtaa verkkoa, antaen näin viitteitä siitä, että se muisti saaliin sijainnin.
Kun saalis varastettiin verkon ankkuriseitistä, kävi mustaleski etsimässä sitä useammin. Tämä käytös viittasi siihen, että mustaleski osasi arvioida seitin ulkoreunoille tarttuneen, pintoja pitkin kulkevan hyönteisen helpommaksi ja suuremmaksi ateriaksi.
Tutkijoiden mukaan hämähäkkien käytös osoittaa myös niveljalkaisten pystyvän odotettua monimutkaisempaan ajatteluun. Aiempi tutkimus on myös selvittänyt niiden erikoista, verkkoon kytkeytyvää aistimaailmaa.
Muutamalla asentoaan hämähäkki voi tunnustella värähtelyn eri taajuuksia ja ehkä siten erottaa saaliin mahdollisesta parittelukumppanista tai verkkoon tarttuneesta roskasta.
Vielä ei tiedetä, kauanko muistot säilyvät hämähäkkien mielissä. Seuraava askel tutkimuksissa on saalismuiston pysyvyyden selvittäminen.
Lue myös:
Hämähäkki on peto, joka paketoi uhrinsa – miksi pelkäämme näitä pieniä hyödyllisiä saalistajia?