Aivan kuin olisi saapunut Yleisradion levystöön. Joka puolella näkyy musiikkia – vinyylejä, cd-levyjä ja c-kasetteja. Kattovalaisimen ympärille on kiinnitetty vinyylilevyjä. Kyse ei kuitenkaan ole levystöstä, vaan musiikkiharrastaja Mika Kähkösen kodista.
– Olen nimenomaan musiikin harrastaja. Viimeisen asti kiellän olevani levykeräilijä. Kerään musiikkia.
Miksi et ole levykeräilijä, vaikka kotonasi on 25 hyllymetriä vinyylilevyjä ja yli 35 metriä cd-levyjä?
– Levykeräilystä tulee mieleen, että jahdataan ensipainoksia ja yritetään etsiä harvinaisia ja kalliita levyjä, joita pidetään sijoituskohteena. Olen sitä mieltä, että jos haluaa sijoittaa, kannattaa ostaa Talvivaaraa eikä LP-levyjä.
Kaikki alkoi Elviksestä
Kähkönen kertoo inhoavansa c-kasetteja musiikin tallennemuotona. Silti miehen musiikkiharrastus alkoi juuri kasetista.
– 1980-luvun alussa kinusin isäukolta, että hän ostaisi minulle Elvis Presleyn kasetin. Ja sen hän osti, ja sillä tiellä ollaan.
Kähkönen ei ole hifistelijä. Hänen mielestään on juhlaa kuunnella 60 vuotta vanhoja, rahisevia singlelevyjä 1970-luvun matkavinyylisoittimella. Ensimmäisen levysoittimen Kähkönen hankki vuonna 1985.
– Oston seurauksista kärsimme minä ja läheiseni edelleen, naurahtaa Kähkönen.
Kärsijänä ei ole ainoastaan läheisten korvat, vaan harrastus on käynyt myös miehen kukkarolle. Kähkönen ei ole laskenut, paljonko harrastukseen on mennyt rahaa, eikä aio laskeakaan.
Levykaupat kaukana
Musiikkiharrastaja Kähkönen ostaa levyjä sillä perusteella, mistä musiikista kulloinkin sattuu tykkäämään.
– Aikanaan kun Savonlinnassa oli Levymesta-niminen levykauppa, sen yrittäjä Lehtisen Markku sanoi minulle, että sinä kyllä ostat levyjä aika laajalla skaalla. Se pitää paikkansa.
Parikkalalaisen musiikkiharrastajan pitää hankkia nykyään levynsä pääosin muualta kuin kotimaakunnasta, sillä Etelä-Karjalasta puuttuu säännöllisesti auki oleva levykauppa. Lähin levykauppa on Pohjois-Karjalassa Joensuussa, jonne on matkaa noin 140 kilometriä.
Piipahdus levykaupoissa on usein sellainen, että Kähkönen vie omia levyjään kauppaan ja ostaa uusia.
– Eilenkin kävin Joensuun liikkeessä. Eikä kukaan yleensä usko, että enemmän sinne vien levyjä kuin tuon tullessani.
Musiikkiharrastajalle suoratoistopalvelut eivät ole syntiä
Kähkösen kotona on paljon tavaraa, jotka liittyvät musiikkiin – Beatles-seinäkello on lahja työkaverilta; saksofoni sekä kitara kököttävät nurkassa, mutta soittimet ovat koristeita, eikä soitto Kähkösellä kulje.
Mies itse työskentelee kirjastonhoitajana Imatralla. Työmatkat taittuvat tietenkin musiikkia kuunnellen. Silloin musiikki ei kuunnella levyiltä vaan suoratoistopalvelusta.
– Minun oli pakko ottaa Spotify, koska autossa ei ole cd-soitinta. En kuuntele suoratoistoa kotioloissa.
Hän vertaa suoratoistopalvelua lenkkimakkaraan ja vinyylilevyä pippuripihviin.
– Molemmat ovat hyviä ja molemmilla lähtee nälkä, mutta kyllä minä mieluummin syön pippuripihviä.
Nyt eletään suomipopin kultakausi käynnissä
Miehen uusin aarre levyhyllyssä on Beatlesin Revolver-levyn juhlapainos. Levy sattuu olemaan miehen yksi kaikkien aikojen suosikkialbumeista. Beatlesin tuotantoa mahtuu kokoelmaan muutenkin erityisen paljon.
– On useitakin albumeita useampana kappaleena, ja juurikin Beatlesilta. Stg. Pepper's -levyjen lukumäärää en viitsi tässä lähteä edes arvailemaan.
Beatlesin levyistä ja Elviksen kaseteista huolimatta Kähkönen ei ole jämähtänyt menneeseen, vaan hän seuraa vahvasti myös nykymusiikkia ja uusia artisteja. Hän on sitä mieltä, että suomipop ja -rock elävät paraikaa kultakauttaan.
– Nyt eletään samanlaista kukoistuskautta kuin 1980–70-luvuilla Love Recordsin aikaan, Kähkönen ynnää.
Kähkönen uskoo cd-levyjen hintojen nousevan
Hyllyjen lisäksi Mika Kähkösen kotoa löytyy musiikkiäänitteitä kymmenistä laatikoista. Kähkönen ei ole laskenut, paljonko levyjä yhteensä on.
Mieluiten Kähkönen ostaa musiikkitallenteita vinyylilevyinä, mutta myös cd-levyt kelpaavat. Hinnan takia.
– Tällä hetkellä cd-levyjä saa vielä aika halvalla, kohta taas niiden hinnat nousevat. Osa uutuuslevyjen vinyyliversioista on järjettömän kalliita, silloin tulee ostettua cd, kertoo Kähkönen
Miehen kaikki vapaa-aika kuluu musiikin parissa: joko kuunnellen tai omaan blogiinsa levyarvosteluja tehden. Hänen mielestään musiikki on parasta maailmassa.
– Musiikki antaa hyvää fiilistä. Se lohduttaa minua. Jos oon surullinen ja haluan riutua, se toimii myös siihen. Musiikki on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa tai ilman housuja, tai ainakin melkein parasta.
– Tämä ei ole harrastus vaan elämäntapa, Kähkönen toteaa.