Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Saimaan pinta herätti ihmisten huomion – näin hyödynnät matalan veden mökkirannassa

Rannoilta voi kerätä roskia, ruoppaaminen on helpompaa ja vesillä liikkuja voi huomata uudet kivet järveltä.

Hankekoordinaattori Maarit Moisio seisoo Korkkitehtaan rannassa Lappeenrannassa.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei voi kuitenkaan unohtaa, vaikka Saimaan vedenpinnan vaihteluväli mahtuu vielä viranomaisten asettamaan metrin luokkaan, muistuttaa Maarit Moisio Saimaan vesiensuojeluyhdistyksestä. Kuva: Elli Sormunen / Yle
  • Elli Sormunen

Saimaalla vesiraja on karannut metrejä kauemmaksi ja kiviä törröttää sellaisilla paikoilla, joissa aiemmin ei ole edes kiveä näkynyt. Näkymä Pien-Saimaalla on marraskuisena iltapäivänä hyvin erilainen kuin kesällä.

– Vedenpinta on laskenut nopeasti, siksi se kiinnittää ihmisten huomion. Kesällä vesi oli korkeammalla kuin tavallisesti ja nyt vedenpinta on keskiarvon alapuolella, siksi se tuntuu erityisen matalalta, kuvailee hankekoordinaattori Maarit Moisio Saimaan vesiensuojeluyhdistyksestä. 

Vedenpinta on laskenut kesästä 60–70 senttimetriä. Tällä hetkellä vedenpinta on noin 25 senttimetriä matalammalla ajankohdan mediaaniarvoon nähden. 

Kyse on vielä normaalista vaihteluvälistä, eikä esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kertovat johtava vesitalousasiantuntija Tapio Tuukkanen ely-keskuksesta sekä Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen vesistöasiantuntijat.

– Matala vesi johtuu kuivasta kesästä. Saimaassa muutokset näkyvät viiveellä, koska Saimaa on niin suuri, Moisio kertoo.

Saimaalla vedenpinnan normaali vaihteluväli on metrin luokkaa. On tavallista, että vedenpinta laskee syksyin. Vedenpinta lähtee jälleen nousuun keväällä lumien sulettua.

Saimaan vedenpinta on karannut kauemmas Korkkitehtaan rannassa Lappeenrannassa.
Lappeenrannan keskustan tuntumassa sijaitsevalla Korkkitehtaan rannalla ei ole paljoa roskaa. Lähinnä oksia ja heinää on jäänyt rannalle vesirajan karattua kauemmas. Kuva: Elli Sormunen / Yle

Eliöstö tarvitsee rantavesiä lisääntymispaikoiksi

Rantavyöhyke eli litoraalivyöhyke on järvien monipuolisin elinympäristö. Matala vedenpinta voi vaikeuttaa rantavyöhykettä käyttävän eliöstön elämään. 

Rantavyöhykettä käyttävät elinympäristönään erityisesti hyönteisten toukat. Lisäksi se on kalojen kutupaikka.

– Jos vesi vetäytyy pois rannoilta, kalojen mätimunat eivät selviydy. Syksyllä se ei ole suuri ongelma, sillä suurin osa kaloista on kevätkutuisia, sanoo Maarit Moisio. 

Syksyllä kosteutta ja rantavesiä tarvitsevat hyönteisten toukat, jotka elävät jo rantavesissä ennen kuoriutumistaan keväällä.

Saimaan vedenpinta on 25 senttimetriä matalammalla ajankohdan keskiarvoon nähden – matalaa vedenpintaa voi myös hyödyntää

Matalaa vedenpintaa voi hyödyntää esimerkiksi ruoppauksissa

Ihmisten kannattaa nyt hyödyntää järvien matala vedenpinta. Rantoja voi siivota ja kerätä rannalle huuhtoutuneet lasinsirut, siimat ja muut vaaralliset roskat talteen. Esimerkiksi siimaroskat voivat tehdä pahaa jälkeä vesistöalueen linnuille.

Ruoppauksia voi tehdä nyt pienemmillä haitoilla.

– Kun vedenpinta on matalalla, maa-aines ei lähde niin helposti liikkeelle vesistöön. Toki lupa-asiat pitää olla kunnossa, kun ruoppausta alkaa kotirannassa tehdä, muistuttaa Maarit Moisio Saimaan vesiensuojeluyhdistyksestä.

Matala vedenpinta voi paljastaa uusia kiviä, joiden sijainnin tiedostaminen avittaa ensi kesänä veneilijöitä välttämään karille ajoja.

Saimaan vedenpinta on karannut kauemmas Voisalmen uimarannalla Lappeenrannassa.
Marraskuussa Saimaan vedenpinta on matalalla, ja se paljastaa järvessä olevat kivet. Kuva: Elli Sormunen / Yle