Mitä pidempään miehen kertomusta kuuntelee, sitä selvemmäksi käy hänen toivoton tilanteensa: hän tuskin enää lähivuosina näkee lapsiaan.
– Olen menettänyt uskoni suomalaisen oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen, sanoo hän.
Georg muutti 20 vuotta sitten Suomeen Ranskasta. Alkuun hän opiskeli, perusti sittemmin yrityksen ja jäi tänne pysyvästi. Georgin nimi on muutettu lasten suojelemiseksi.
Hän tutustui Suomessa asuvaan venäläiseen naiseen ja meni naimisiin. Heille syntyi kaksi tytärtä. Kaikki oli hyvin, kunnes puolisoiden välit alkoivat rakoilla, ja he päättivät erota.
– En voinut uskoa, että eroan paitsi vaimosta, myös lapsistani, Georg sanoo murheellisena.
– Nykyään en saa nähdä edes heidän valokuviaan. Tunnistanko nuorempaa muutaman vuoden päästä?
Suomessa eronneet vanhemmat useimmiten jakavat lastensa huoltajuuden. Georgkin oli aluksi tyytyväinen eroprosessin tulokseen. Alle kouluikäiset tyttäret asuivat äidin luona, isä maksoi elatusmaksuja ja sai tyttäret luokseen viikonloppuisin.
– Ikävä kyllä en osannut ottaa tosissaan huolestuttavia merkkejä, joita alkoi ilmaantua jo tuolloin. Äiti esimerkiksi pelotteli lapsia sillä, että veisin heidät Ranskaan ja veisin lastenkotiin. Jouduin rauhoittelemaan tyttöjä ja vakuuttamaan, että kaikki järjestyy.
Kaikki ei järjestynyt. Tilanne paheni huomattavasti sen jälkeen kun Georg löysi uuden kumppanin.
– Suhteemme syventyi, ja esittelin uuden naisystäväni tyttärilleni. He tulivat loistavasti toimeen keskenään. Heillä oli yhteinen kieli, koska myös naisystäväni oli venäläinen. Mutta kerran sattui jotain kummallista. Naisystäväni leikki kuopukseni kanssa nukeilla. Yhtäkkiä kesken keskustelun tyttö sanoi: isä ei anna rahaa äidille, hän on tuhma.
En voinut uskoa, että eroan paitsi vaimosta, myös lapsistani.
Georg
Asiat menivät koko ajan huonompaan suuntaan. Georgin mukaan hänen entinen vaimonsa alkoi yhä voimakkaammin kääntää lapsia isää vastaan ja keksiä syitä estää näiden tapaamisia. Lopulta asia eteni oikeuteen.
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan äiti oli toistuvasti rikkonut sopimusta yhteishuoltajuudesta, ja siksi lasten olisi parempi asua isänsä luona. Oikeuden päätöstä ei kuitenkaan koskaan päästy panemaan toimeen, koska äiti päätti kaapata lapset. ** **
– Ilmeni, että hän oli hankkinut selkäni takana lapsille Venäjän passit ja tietämättäni vienyt heidät Pietariin, jossa asuvat hänen vanhempansa, kertoo Georg.
Tämä tapahtui lähes kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen isällä ei ole ollut mitään yhteyttä lapsiinsa.
Pitkä käsittely hyödyttää kaappaajaa
Suomessa kaapataan vuosittain kolmisenkymmentä lasta.
– Pandemian aikana määrä väheni jonkin verran, mutta ongelma ei ole kadonnut mihinkään, sanoo Kaapatut lapset -järjestön toiminnanjohtaja Tarja Räisänen.
– Eniten lapsia viedään Ruotsiin, Espanjaan, Viroon ja Irakiin.
Räisänen kertoo, että Georgin tilanteesta ollaan tietoisia Kaapatut lapset -järjestössä.
Venäjälle lapsia kaapataan harvemmin. Oikeusministeriön hallitussihteeri Pauliina Virran mukaan ministeriö on käsitellyt viime vuosina vain muutamaa tapausta.
Suomi ja Venäjä ovat molemmat ratifioineet Haagin sopimuksen, jossa valtiot sitoutuvat antamaan apua toisilleen lapsikaappaustapauksissa. Sopimuksessa on kuitenkin myös pykäliä, jotka saattavat muodostua esteeksi lapsen palauttamiselle.
– Jos lapset ovat yli vuoden asuneet maassa, johon heidät on viety, voivat kyseisen maan viranomaiset kieltäytyä palauttamasta lasta, jos lapsi on sopeutunut kyseiseen valtioon, sanoo lakimies Saara Ylisaukko-oja.
Nyt maksan elatusmaksuja, maksan myös oikeudenkäynnin kulut, mutta lapsia en ole nähnyt enkä tule näkemään, Georg sanoo murheellisena.
Georg
Georgin tapauksessa tapahtui vielä yksi käänne. Venäjältä käsin ex-vaimo teki valituksen käräjäoikeuden päätöksestä, ja Suomessa hovioikeus päätti, että lasten on parempi jäädä äitinsä kanssa Venäjälle, koska he ovat aloittaneet siellä koulun ja muutto takaisin isän luokse saattaisi vallitsevissa olosuhteissa olla liian radikaali muutos.
Oikeusistuin kuitenkin totesi päätöksessään, että äiti oli rikkonut lakia viedessään lapset ulkomaille. Päätöksessä myös määrätään, että lapsille on taattava mahdollisuus tavata isäänsä. Käytännössä tällaista mahdollisuutta ei ole, koska äitiin ei saada yhteyttä.
– Nyt maksan elatusmaksuja, maksan myös oikeudenkäynnin kulut, mutta lapsia en ole nähnyt enkä tule näkemään, Georg sanoo murheellisena.
Yle Novostin toimitus on nähnyt oikeuden päätöksen ja tositteet isän maksamista elatusmaksuista.
Tarja Räisänen korostaa, että oikeusistuimet katsovat ensisijaisesti lapsen etua, eli sitä, mikä ratkaisu on paras lapsen kannalta.
– Yleensä katsotaan, että noin vuosi on se aika, että lapsi sopeutuu uusiin oloihin. Jos hän on ollut yli vuoden jossain maassa, niin hänelle olisi vahingollista se, että hänet taas palautettaisiin. Eli hän joutuisi taas aloittamaan uudessa koulussa, uudessa ympäristössä ja niin edespäin.
– Se sotii tällaisia normaaleja oikeusnormeja vastaan: tekemällä rikoksen saakin tavallaan synninpäästön. Lapsikaappaus on kuitenkin Suomessa rikos, josta voi seurata jopa kahden vuoden vankeusrangaistus. Vähän niin kuin jos varastat auton ja onnistut pitämään sen kaksi vuotta piilossa, niin sen jälkeen saatkin pitää sen auton.
Vastaava tapaus tuli ilmi kolme vuotta sitten, kun äiti vei lapsensa Ranskaan. Asia pitkittyi ja lapset menivät kouluun. Paikallinen oikeusistuin määräsikin heidät asumaan äitinsä kanssa, koska oli kulunut sen verran aikaa, että lapset olivat tottuneet elämään uudessa maassa.
Valitettavasti kansainvälisiin avioliittoihin liittyy riski, että eron sattuessa toinen vanhemmista voi yrittää viedä laittomasti lapsen omaan kotimaahansa.
– Suomessa yhteishuoltajuus on yleistä eron jälkeen. Mutta monissa kulttuureissa joko isällä tai äidillä on paljon suurempi valta lapsen elämään. Tällaisten kulttuurien edustajat eivät välttämättä hyväksy suomalaista oikeuskäytäntöä, huomauttaa Tarja Räisänen.
Olisivatko kaappaukset estettävissä?
Kaappauksen estäminen on erittäin vaikeaa, sanovat asiantuntijat. On kuitenkin olemassa merkkejä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.
– Esimerkiksi kuinka paljon henkilöllä on yhteyksiä Suomeen? Onko hänellä vakituinen työpaikka täällä, onko hänellä asuinpaikka? Jos henkilö lopettaa yllättäen työnsä tai myy asuntonsa, se voi olla herätys, sanoo lakimies Saara Ylisaukko-oja.
– Onko vanhempi uhannut lapsikaappauksella, onko hän tehnyt jotain mahdollisia toimenpiteitä kaappauksen valmistelun suhteen, esimerkiksi yrittänyt hankkia lapselle passia?
Rajamuodollisuudet eivät ole suurikaan haaste kaappaajalle.
Jos henkilö lopettaa yllättäen työnsä tai myy asuntonsa, se voi olla herätys.
Saara Ylisaukko-oja, lakimies
– Rajavalvonnassa meille on sanottu, että aina jos lapsi matkustaa yhden aikuisen kanssa, niin tarkistetaan ensin, onko aikuinen hänen huoltajansa. Jos lapsella on kaksi huoltajaa, niin ainakin pitäisi kysyä sitä, että onko toisen huoltajan suostumusta. Toisaalta siinä kohtaa voi aina sanoa "kyllä". Tiedän myös tapauksia, joissa lapset, joilla on kaksoiskansalaisuus, ovat päässeet matkustamaan toisen maan passilla, vaikka periaatteessa sen ei pitäisi olla mahdollista, jos on kyse Suomen kansalaisesta, sanoo Tarja Räisänen.
Oikeusoppineet neuvovat ilmoittamaan lapsikaappauksesta välittömästi oikeusministeriöön ja poliisille.
Poliisi ei kommentoi Georgin tapausta esitutkintalakiin vedoten.
Tosin on muistettava, että Suomen viranomaisten toimivaltuudet eivät ulotu maan rajojen ulkopuolelle, mikä vaikeuttaa huomattavasti lasten palautusprosessia.
“Haluan varoittaa muita”
Tragediasta huolimatta Georgin elämä jatkuu. Hänellä on uusi perhe ja työ. Hän on joutunut hyväksymään, ettei todennäköisesti näe tyttäriään ennen kuin he ovat täysi-ikäisiä.
– Haluan varoittaa muita, koska monet perheet saattavat joutua tulevaisuudessa vastaavaan tilanteeseen. Mielestäni se on riski myös oikeusjärjestelmän kannalta. Kyseessä on harmaa alue, joka täytyy korjata. Kun oikeusistuimet tekevät päätöksiä, ne täytyy myös panna täytäntöön. Lapsilla tulee olla vahvempi suoja. Nämä kaapatut lapset ovat suomalaisia lapsia.
Georgilla on enää vähän mahdollisuuksia jatkaa taistelua lapsistaan. Poliisi on kuitenkin ilmoittanut hänelle, että lapset ovat yhä Suomen kansalaisia. Kansainvälinen tilanne on mutkistanut asioista: Ukrainan sodan takia kontaktit Venäjään ovat supistuneet minimiin. Kaapatut lapset -järjestöstä kerrotaan, että Georgille on jo etsitty juristia siltä varalta, että hän haluaa viedä asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
– Poliisi on hiljattain yrittänyt olla yhteydessä entiseen puolisooni, mutta tuloksetta. Kaikesta huolimatta yritän edelleen saada mahdollisuuden tavata tyttäreni. Minulla on tuttavia Pietarissa, ehkä he pystyvät auttamaan. Suomen viranomaisiin olen pettynyt: en ole saanut apua poliisilta, en oikeusministeriöstä, en sosiaalitoimelta, en oikeuslaitokselta. Aion vedota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saadakseni oikeutta – mitä muuta voin enää tehdä?
Venäjänkielisen Yle Novostin artikkelin ovat kääntäneet Heidi Zidan ja Katja Liukkonen.
Korjattu 10.12.22 klo 15.10: Tarja Räisänen on Kaapatut lapset -järjestön toiminnanjohtaja, ei puheenjohtaja.