Kun kirkasvalolamppu muuttaa keittiönpöydältä taivaalle, paljastuvat nurkkien pölykoirat ja ikkunoiden harmaa kalvo. Hämeenlinnalainen Kotirinkiyrittäjä Hanna Mustonen toppuuttelee raivolla ikkunoiden kimppuun käyvää pesijää.
- Ei nyt tarvitse voimaa käyttää, koska sulla on kahden ikkunan jälkeen kädet ihan puutuneet ja menee mielenkiinto tähän hommaan.
Siis uudelleen alusta ja rauhallisemmin. Paras olisi olla käytössä mikrokuitupesin, eikä rätti.
- Kannattaa ensin kastella se ikkuna ja sitten vasta hangata, jotta kaikki lähtee kerralla pois. Ne pinttyneet kärpäsenjätöksetkin.
Muina vinkkeinä Mustonen sanoo, että puolikkaaseen ämpärilliseen vettä ei tarvitse kirjaimellisesti kuin kolmesta viiteen tippaa astianpesuainetta. Pesuvälineen taas on oltava märkä, muttei tippuvan märkä ja paras on pestä ylhäältä alaspäin. Kuivausvedot vedetään poikittain ja kunnon lastalla.
- Ei kannata säästää viittä euroa sen takia, että kiroilee ja tappelee huonon kuivaimen kanssa.
Sanomalehti on epäergonomista ja musiikki taas hyväksi
Vanhaa sanomalehtikonstia ei tarvitse edes muistella, ellei itse halua.
- Sanomalehti on vanha hyväksi koettu konsti. Äitinikin käyttää sitä, mutta ei niitä tarvitse. Kun käyttää oikeita välineitä, tarpeeksi vettä, eikä anna veden kuivua pesun ja kuivauksen välillä, niin ei tarvitse mitään sanomalehtiä hinkkaukseen. Se on ehkä hyvä toimiva tapa, mutta täysin epäergonominen. Sen takia on kehitetty välineitä, että pääsisimme fyysisesti helpommalla.
Siivouskin on siis välineurheilua, jossa pärjää mikrokuituliinalla, ikkunanpesimellä ja kunnon lastalla. Niin, ja hyvällä musiikilla.
- Laittaa hyvää musiikkia, tanssii, hyppii ja laulaa, jos ei pidä ikkunoita auki ja naapurit kuule, ja ottaa sen ajan kanssa. Ei tarvi samana päivänä tunnissa pykätä kaikkia ikkunoita.
Yksi huone päivässä on esimerkiksi hyvä tahti. Ja jos on sitä tyyppiä, joka haluaa pestä ikkunat vain kerran vuodessa, nyt ei ole sen aika. Paras on odottaa siihen kun siitepölyt ja suurimmat sateet ovat menneet, neuvoo Hanna Mustonen.