Nika Roza Danilovaa eli Zola Jesusia on viime aikoina hehkutettu niin vaihtoehtoisessa kuin valtavirtaisessakin musiikkimediassa, eikä syyttä: artistin tumma ja dramaattinen elektropop luo vahvoja tunnelmia, ja kokeellisuuttakin löytyy sopivasti.
Tavastialla lavan täyttivät sähköviulu, kosketinsoittaja, rumpali ja piskuinen vitivalkoisiin pukeutunut nainen, jolla on poikkeuksellisen mahtava ja mahtipontinen ääni.
Persoonallisten naisten kaanonissa
Laulajana Zola Jesus kuulostaa Björkin, Shirley Basseyn ja Karin Dreijer Anderssonin välimuodolta, ja persoonallinen ääni toimi loistavasti myös live-tilanteessa. Ei mikään ihme, että Zola Jesusin musiikkia voi hyvällä omallatunnolla verrata Fever Rayhin, eivätkä yhtymäkohdat muinaiseen Siouxsie And The Banshees-goottiyhtyeeseenkään ole kaukana.
Videoillaan viileäimagoinen laulaja esiintyi lavalla energisesti ja raivoisasti. Artisti sukelsi myös kerran rohkeasti yleisön joukkoon.
Parhaimmillaan Zola Jesus kuulosti ja näytti loppupuolen Night- ja Vessel-kappaleissa: hienot melodiat, intohimoinen tulkinta ja synkkä, tiheätunnelmainen äänimaasto loitsivat viitteitä jostakin yliluonnollisesta; ilmiöstä, joka on käsinkosketeltava mutta jota ei välttämättä voi ymmärtää. Vesselin apokalyptinen loppu, jossa laulaja hakkasi raivoisasti myös rumpusettiä, jäi varmasti monen mieleen.
Taattua kulttisuosiota
Mikään ikimuistoinen kokemus konsertti ei tosin ollut. Ongelmaksi muodostui etenkin äänenvolyymi, joka suisti bassoäänet ajoittain tasapaksuksi möykäksi. Lisäksi artistin duurivoittoisista kappaleista puuttuu veto- ja iskuvoimaa.
Mutta kuinka tästä sitten jatkaa? Zola Jesusista tuskin koskaan tulee puhdasta mainstream-artistia, mutta hänelle voi ennustaa pysyvää kulttisuosiota ja pitkää muusikonuraa.