Juhannuspommia, joka johtaa pääministerin dramaattiseen vaihtumiseen, ei synny nyt vuonna 2009 niin kuin tapahtui vuonna 2003. Tuolloin Anneli Jäätteenmäki ajautui ja ajettiin yksin ongelmiin. Nyt pulmissa tarpovat kaikki johtavat puolueet ja lukuisat niiden poliitikot. Miesköriläiden karaistunut ryhmä kestää enemmän kuin hento nainen. Jäätteenmäki ei saanut tarpeellista tukea omiltaan eikä tappiovaaleissa katkeroituneilta sosiaalidemokraattisilta hallituskumppaneilta. Nyt keskusta ja kokoomus ovat liimautuneet yhteen, joten hallitus pysyy koossa. Vain puoluesihteeri Jarmo Korhosen leimaaminen pahaksi pojaksi maistuu tympeältä. Samaa lientä ovat keittäneet pääministeri Matti Vanhanen, hallituskumppani kokoomus ja muutkin puolueet. Seuraukset on asiallista kantaa talkoomielellä.
Ryvettynyt Merisalo pyhimmissä kammareissa
Nova -yhtymän voimahahmona ja sieluna puuhaa liikemies Arto Merisalo. Hän on käsittämättömällä röyhkeydellä, sosiaalisella taitavuudella ja puoluejohtajien sinisilmäisyyden saattelemana uinut demokratiamme pyhimpiin kammareihin. Hänen kerrotaan jököttäneen milloin valtiopäiviemme eli eduskuntamme juhlallisimmissa kutsutilaisuuksissa, milloin pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa, milloin ulkoministerin kuusikymmentävuotispäivien kenties olennaisimpana taustahahmona. Onpa hän pyörähdellyt kokkareilla, joilla on poliisin, median, politiikan, puolustusvoimien ja talouselämän ykkösrivin vaikuttajia. Merisalo on hyväksytty kaikille näille ja ties mille muille areenoille mukisematta, vaikka aktiviteettien vastuuihmiset ovat tienneet Merisalon kärsineen talousrikoksistaaan vankeustuomion edellisen laman jälkimainingeissa.
Merisalo ja kaveriporukkansa ovat rahoittaneet estoja tuntematta puolueita ja poliitikoita lähes laidasta laitaan. Vain keskusta on kertonut oman pottinsa. Kai se on tehnyt tämän tosimielellä. Sen sijaan sosiaalidemokraatit ja kokoomus vaikenevat toistaiseksi, vaikka niidenkin avustamiseen Merisalon vaikutuspiirin yhteisöt ovat osallistuneet.
Ihmeellinen vuorineuvoshanke
Pian viime eduskuntavaalien jälkeen yhdelle rahoittajapersoonalle Kyösti Kakkoselle ryhdyttiin hankkimaan vuorineuvoksen titteliä. Hakijoina oli tasavallan politiikan eri puolueista koostuva kuohukerma. Hanke tyssääntyi, kun vaalirahoitus alkoi kuplia ja julkinen kriittisyys paisui. Vuorineuvosoperaatio kuittaantui pintakohulla mediassa.
2000- luvun Turhapuro- tarina
Kyseessä on aivan uskomaton tarina. Sen voi rinnastaa äskeisten vuosikymmenien Uuno Turhapuro -elokuviin, joiden päähenkilöt kipuavat tasavallan vaikutusvaltaisimmille paikoille naurettavilla otteilla. Nämä elokuvat ovat kihelmöiviä fiktioita, mielikuvituksen hupaisia tuotteita, joista sopii hulvattomasti nauttia, mutta Arto Merisalon menestyminen, suosio ja tarkoitushakuisuus ovat tosia, vaikka niiden soisi olevan silkkaa pahaa unta. Ken uskoo edes kohtuulliseen puhtaaseen kansanvaltaan, hänen käsityksensä vaurioituu Merisalon jälkiä seurattaessa.
Poliitikot pelastunevat pinteestä vain sen vuoksi, kun liemeen on ajettu porukkaa laidasta laitaan. Eettisen krapulan padassa kiehuu eri puolueiden ykkösvastuunkantajia, on pääministeriä, on ilmeistä presidenttiehdokasta, valtioneuvoston jäseniä, puoluesihteereitä, suurkaupunkien kuntapoliitikkoja.
Mahdollista ei ole, että tämä joukko ei ole tiennyt Arto Merisalon henkilöhistorian tummanpuhuvuuksia. Onko politiikassa sittenkin melkein kaikki rahalla ostettavissa, myös pyrkijän yhteiskunnallinen hyväksyttävyys?
Merisalon tie oikeuttaa vakaviin kysymyksiin. Rahanvastaanottajat eivät tämänhetkisten tietojen mukaan ole tehneet lainvastaisuuksia, mutta taustakytkökset maistuvat iljettäviltä.
Avoimuus tuo kontrollin
Kaikkien puolueiden on aiheellista kertoa avoimesti vaalirahoituksensa ytimet ja merkitykselliset lievekkeet. Nova -yhtymän eteneminen maistuu vastenmieliseltä. Avoimuus tuo mukanaan kontrollin.
Jokainen rahoituslähde ei suinkaan ole kyseenalainen. Enimmäkseltään ne ovat täysin kunniallisia. Ammattiyhdistysliikkeen rahavirrat sosiaalidemokraateille ja muulle vasemmistolle tiedetään nyt aiempaa paremmin. Tuskin kukaan yllättyy työnantajien ja yrittäjien avustussummista pääasiassa porvarillisille puolueille.
Vaalituki on asiallisesti hoidettuna ja julkistettuna reilun kansanvallan edistämistä, mutta suhmuraväen salliminen puolueiden ja poliitikkojen lähipiiriin on tapahtuma, joka olisi ollut estettävissä normaalilla perusmoraalilla ja arkipäivän fiksuudella.
Ateismi, muslimit, kristityt
Suomenkin eräiden kaupunkien busseihin suunnitellaan mainosjulisteita ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”. Tempauksen takana häärivät vapaa-ajattelijat, jotka sinnikkäästi uutteroivat kirkosta eroamisen puolesta.
Helsingin linja-autonkuljettajista on kolmannes maahanmuuttajia. Heistä neljännes on muslimeja. Muslimikuljettajia on yhteensä yli sata. Monia heitä ateistinen juliste loukkaa.
Suomalaisia on opetettu suvaitsevaisuuteen, suvaitsemaan myös suvaitsemattomuutta. Ajattelussa on väliin edetty hölmöilyyn. Näin on käynyt muun muassa silloin, kun on tosissaan pohdittu, loukkaavatko koulujen kristillishenkiset joulu- ja kevätjuhlat muutaman ulkomaalaisen opiskelijan elämänkatsomusta sitten, että kristillisen perimämme ilmaisuista olisi luovuttava. Tolkku on lopulta säilynyt. Ymmärretään valtanenemmistöllä olevan oikeus kulttuuriperimänsä ja vakaumuksensa mukaisiin tapoihin. Erilaisuuden hyäkvymiselle löytyy muita väyliä kuin suuren enemmistön tapakulttuurin suistaminen sivuun. Näissä asioissa kosketellaan kansakunnan minuutta, sielua, sydäntä.
Tuntuu kuin vapaa-ajattelijat hakemalla hakevat konflikteja muilla tavoilla elämänarvot hahmottavien kanssa, olivatpa he muslimeja tai kristittyjä.
Ehkä tietäväisten vapaa-ajattelijoidenkin olisi hyödyllistä väliin harkita, mikä on sivistynyttä ja mikä on loukkaavaa. Sivistykseen liittyy keskinäinen kunnioitus, riitojen hienovarainen väistäminen.
Juhannus, kirmailun aikaa
Juhannukseen liittyy kosolti muistoja. On hikeviä helteitä, on raekuuroisia kohtaamisia. Useimmiten säät osuvat äärimmäisyyksien väliin.
Suuri osa kansaa kohtaa juhannuksen kaupungeissa, joiden katukuva on normaalia hiljaisempi. Perinteisiin kuuluu varsinkin nuoren ja keski-ikäisen väen matkaaminen maaseudulle, hyvinkin kauas, omalle, suvun tai vuokratulle mökille, miksipä ei jopa sukuloimaan. Elämäntilanteet ratkaisevat.
Saarijärven ja erityisesti sen vahvan kylän Lanneveden juhannuksia olen seurannut 1980 -luvun alusta. Juhannuskisat olivat pitkään Saarijärven tunnettu tapahtuma, jonka televisio välitti Suomen kattavasti. Keskisuomalaisen taloustoimittajan Jorma Rahkosen muutaman vuoden takainen teos Saarijärven Pullistuksen vaiheista ilmentää hienosti muun muassa juhannuskisojen järjestelyjä ja värikkäitä taustoja.
Lannevedellä on porhallettu jo pian kolme vuosikymmentä Kiimasen savulenkki. Niin taivalletaan myös nyt. Sille osallistuu nelinumeroinen juoksijoiden joukko. Viiletys maalaismaisemissa hiekkaisella tiellä juhannusaattona on kuulemma vertaistaan hakeva elämys. Olipa aika, jolloin Radio Keski-Suomi lähetti savulenkin yhteydessä suoran lähetyksen, jossa julistettiin juhannusrauhattomuus. Tarmo Manni taisi joskus meuhata mestarina. Myös Kunto Ojansivu selvisi julistuksesta mainiosti.
Tuskin parempaa juhannuksen tapaa löytää kuin soutaa rauhassa vetouistinta lähijärvellä, omalla kohdallani Lannevedellä. Tärppääminen on aina arvaus. Joskus etenkin hauki tarttuu hanakasti uistimeen, mutta harvinaista ei ole soudun jääminen silkaksi kuntoiluksi. Alkuvuosina karkuun pääsi kiusallisen usein köriläitä, mutta tappiot ovat pienentyneet taitojen karttuessa.
Yhtenä 1980 -luvun juhannuspyhänä kahvipöydämme istuivat hyvät naapurimme Lea ja Veikko Hytönen. Veikko on armoitettu kalamies, puhuttiinpa uistelusta tai verkkopyynnistä, ynnä mainio juttuseppä.
”Nyt on tullut mukavasti kuhaa verkoillamme”, äidyin kokelaskalastajana kehumaan saalistamme Veikolle ja Lealle.
”Kuhaa saa pyytää vasta heinäkuussa. Se on koko kesäkuun rauhoitettu”, Veikko vastasi ilmeisen huvittuneena.
Säikähdys oli suuri. Häpeäkin välähti kasvoilla.
Koskaan ennen enkä tämän jälkeen ole nostanut verkkoja järvestä niin vikkelästi kuin Veikon lausuman kuultuani. Kahvinjuonti jäi kesken. Ja aina on sittemmin luettu kalastuskunnan säännöt huolellisesti ennen kuin järvelle on ensimmäisen kerran kesässä lähdetty.