Kouvolan Kuusankoskelta kotoisin oleva Panu Pollari,16, kiskoo tottuneesti köysiä kapteenin määräysten mukaan, kun kuunari tekee vendan vaihtaakseen halssia Airiston kepeissä tuulissa. Purjehdus maistuu makealta ja merituulet mahtavilta, tunnustaa Pollari. Alku oli totinen.
- Äiti ja isä tyrkkäs mut Helenan junnupurjehdukselle vähän puolipakolla, virnistelee Panu.
Hän lähti ensimmäisen kerran merille Helenalla vuonna 2004, eli 11-vuotiaana.
- En tietenkään tuntenut ketään, enkä ikinä ollut aiemmin purjelaivan kannelle astunut.
Alkukankeuden jälkeen kokemus oli kuitenkin innostava monellakin tapaa ja jo Paraisilta Helsinkiin tehdyn ensireissun aikana hän jäi koukkuun.
- Meri oli upea elämys ja porukan yhteishenki uskomaton, muistelee nuori mies.
Vuonna 2008 olikin sitten päästävä mukaan Helsingistä Göteborgiin. Legi oli osa Helenan Huippuvuorille suuntautunutta purjehdusta. Kotkan kautta Pietariin ja Turkuun seilannut Panu jatkaa vielä Liettuan Klaipedaan sunnuntaina, mutta sitten täytyykin jo ryhtyä varautumaan tuleviin koitoksiin mantereella.
- Mulle on löytynyt tuleva ammattikin Helenalta. Pääsin Kotkan merenkulkuoppilaitokseen ja tarkoitus on valmistua sieltä vahtiperämieheksi kolmen vuoden kuluttua. Ja joskus vuosien päästä taitavat tulla tutuiksi isotkin meret, tiivistää tulevaisuutensa suunnan löytänyt Panu Pollari.
Klaipedaan jatketaan
19-vuotias turkulainen Antti Kiviniemi ei vielä ole löytänyt varmaa sihtiä omaan tulevaisuuteensa, mutta huippukokemuksena hänkin pitää ensimmäistä purjehdusmatkaansa Suomen suurimmalla koululaivalla.
- Panun kanssa on matkaa tehty ja jatketaan vielä Klaipedaan asti. Valtaosa porukasta tulee tosi hyvin juttuun keskenään ja yhteishenki on kova. Aina 24 nuoren joukosta löytyy kuitenkin joku, jolla siinä vielä olisi hiukan opettelemista, hymähtää ruskeaksi paahtunut Antti.
Hänkin päätyi kuunarin kannelle omien vanhempien vihjeestä.
- Vanhemmilla on liike, joka huoltaa muun muassa Helenaa ja sitä kautta tuli idea lähteä mukaan. Olen joskus vaahtosammuttimen kokoisena ollutkin heidän kanssaan aluksella, mutta siitä keikasta on vaikea antaa kommenttia, virnistelee Antti.
- Olen kokeillut kaikenlaista. On oltu portsarina, myyjänä ja vaikka missä hommissa, mutta kyllä tämä on ollut tähänastisista parasta. Syksyllä jatkan iltaoppikoulua, joten vielä on kuitenkin aikaa pohdiskella mitä isona tekisi, hän tuumii.
Palkintomatkasta se lähti
Iloinen Terhi Metsälä, 17, vaikuttaa myös jo tosi merimieheltä. Valtava ruori kääntyy kevyesti ja yli 30-metrinen kuunari tottelee kiltisti pientä neitokaista.
Teuvalainen Terhi Metsälä päätyi ensimmäiselle purjehdukselle kirjoitusharrastuksensa kautta. Hän osallistui lukiolaisten kirjoituskilpailuun, jonka aiheena oli Meri ja me. Siitä Terhille napsahti palkinnoksi nuorisopurjehdus Helsingistä Göteborgiin.
- Ja nyt olikin jo pakko päästä heti uudelle matkalle, hymyilee vakuuttavasti Terhi.
Terhi hyppäsi Helenan kannelle Kotkasta ja on nyt Pietarin kautta päätynyt Turkuun. Sunnuntaina onkin sitten kotimatka koittamassa ja koulun alku häämöttämässä. Mahtavien elämysten tuloksena on syntynyt jo matkan aikana koskettavia lauluja, joita Terhi kitarallaan säestäen lauloikin Airiston kimmeltävillä aalloilla.
- Lisää syntynee vielä syksyn aikana, kuvailee Terhi hieman haikeitakin tunnelmiaan.
20 kertaa maapallon ympäri
Uudenkaupungin telakalta vuonna 1992 valmistunut Suomen Purjelaivasäätiön koululaiva on omistautunut juuri nuorille tarkoitettuihin purjehduksiin.
- Tavoitteemme on aivan sama kuin Tall Ships´Races -toiminnalla. Kasvattaa nuorten itsetuntoa, sosiaalisuutta ja vastuunottoa omasta itsestä sekä muista, kertoo matkan kippari Timo Tammiala.
Merikarhulta on turha kysyä matkamaileja, hän ei niitä ole laskenut.
- Mutta Helena on purjehtinut 20 kertaa maailman ympäri, jos kaikki purjehdukset lasketaan yhteen. Ja todella hyvin on kuunari meitä aina palvellut. Kerran on puksprööti (maakravuille: laivan etupiikki) hajonnut ja ruori lakannut tottelemasta Karibianmatkalla, mutta muuten on Helena ollut luotettavista luotettavin, kehuu kapteeni.
- Helena alkaa kuitenkin kaivata jo perusteellista kunnostusta, mutta siihen tarvittaisiin muutama miljoona rahaa, jota näinä aikoina on todella hankala mistään järjestää, huokaa vakavaksi mennyt kapteeni Tammiala.
Jo yksi keskustelu innostuneiden nuorten kanssa ja heidän varmaotteisen toimintansa seuraaminen yleisöpurjehduksella vakuuttaa toiminnan tärkeästä merkityksestä. Voisiko Purjelaivasäätiön harjoittama nuorten purjehduskoulutus olla jopa osa Itämeren suojelua ja saada tukea sitä kautta?