Taidetta vai ei - kas siinä pulma. Vastaan kulttuuriministerinä monen euron jakamisesta vuosittain kulttuurin ja taiteen edistämiseen. Jonkun täytyy silloin määrittää, mitä taidetta tuetaan ja millä summalla. Suomessa tuetaan aika laajaa kenttää, joilla riittää niin vapaita kuin "laitostuneita" toimijoitakin. Osan tuesta jakavat taitelijat itse, osa rahasta jaetaan - eduskunnan siunauksella - virkatyönä ministeriöstä.
Sana "taide" saa meissä ihmeitä aikaan. Yleisen käsityksen mukaan se jakaa meidät jotenkin automaattisesti niihin, jotka ymmärtävät sitä ja niihin, jotka eivät. Kulttuuri ei ole paljoa parempi, ainakaan politiikassa. Joko olet täysi hörhö tai sitten sinulla on "varaa" miettiä muutakin kuin leivän saamista pöydälle.
Kulttuuri on kuitenkin niin paljon muutakin. Kulttuuri voi olla myös kieliä, eri tapoja käyttäytyä ja ilmaista itseään. Lapsiperheissä kulutetaan lastenkulttuuria, korkeakulttuurin ihannoijat käyvät oopperassa tai sinfoniaorkesterin konsertissa, jotkut haluavat itselleen koko selän tatuoinnin ja toiset taas laittavat palkkarahansa hifi-laitteisiin kuullakseen musiikkia juuri oikealla tavalla.
Kun närpiöläinen puhuu murrettaan tai kun tamperelainen kaipaa mustan makkaransa perään, olemme suomalaisen kulttuurin alkulähteillä. Meillä kolahtavat niin tangomarkkinat kuin moderni tanssi, niin atonaalinen jazzi kuin "vain pieni kansanlaulu....". Kenelläkään ei ole yksinoikeutta kulttuurin määritelmään: kulttuuri kuuluu kaikille.
Nyky-yhteiskunnassa kulttuurilta odotetaan paljon: se parantaa terveyttä, tuottaa taloudellista hyvinvointia, eheyttää nuoren kasvua ja parantaa ikäihmisen elämänlaatua. Kestääkö kulttuuri kaikki sille asetetut paineet ja odotukset?
Olen kirjakauppiaan ja museo-oppaan poika. Luen paljon ja kaikkea aina muistioista muisteloihin, ja kirjoitan myös mielelläni, olenhan myös entinen sanomalehtitoimittaja. Minun kulttuurini on kuitenkin paljon enemmän kuin vain kirjallisuutta. Kulttuuri on myös paljon enemmän kuin pelkkää taidetta: kulttuuri voi olla myös fyysistä kulttuuria, enkä nyt puhu vain tanssitaiteesta. Oikeastaan kaikki, mistä tulee hyvä olo, voidaan määritellä kulttuuriksi.
Voi kulttuurista tietysti tulla pahakin olo, esimerkiksi liiallisesta olut- tai viinikulttuurista. Tai taulusta, jossa on kuvattu jotain, mitä emme halua nähdä. Kulttuuri voi siis myös kyseenalaistaa, haastaa ja määritellä uudelleen. Itse törmään joka päivä erilaisiin poliittisiin kulttuureihin: joskus ne yhdistävät, joskus ne erottavat.
Kulttuuri on äärimmäisen ladattu sana. Sillä on sekä kannattajia että vastustajia, mikä ei tee sitä yhtään sen kannatettavammaksi tai vastustettavammaksi. Kulttuuri on subjektiista ja voimme hyvin myöntää, että se on sitä. Selvää on joka tapauksessa se, että kulttuurin yhteiskunnallinen merkitys kasvaa. Merkkinä tästä valtion kulttuuribudjetti on tämän vaalikauden aikana kasvanut peräti 100 miljoonalla eurolla eli 35 prosenttia.
Elämme Turun kulttuuripääkaupunkivuoden alkutaivalta. Jo nyt on tehty valtava määrä työtä, jotta tuo vuosi toteutuisi, aina hakuvaiheesta alkaen. Saman verran työtä on jäljellä vuoden loppuun saattamiseksi ja sen varmistamiseksi, että jotain jää elämään myös tämän vuoden jälkeen. Kannattaa ottaa kaikki irti siitä mahdollisuudesta, että Turusta ja turkulaisista voi tulla edelläkävijöitä kaikilla kulttuurin saroilla. Kyllä se sitten tarttuu muihinkin.