Suomalainen bussi ei ollut koskaan aiemmin ylittänyt Thaimaan rajaa, mutta nyt on sekin temppu tehty. Pikavuoro Bangkokiin kyydissään 15 matkaajaa Suomesta huruutteli menemään yli 13 000 kilometrin matkan. Reissusta tuli kaikille mukana matkanneille ikimuistoinen, monellakin tavalla.
- Taakse jääneet kilometrit ja kahdeksan viikkoa ovat niin täysin omasta arjestani poikkeavia, että tässä riittää sulateltavaa ja muisteltavaa varmaan kiikkutuoli-ikään asti. Matkani onnistui 110 prosenttisesti; hyvin olisi mennyt vielä vaikka toinen mokoma lisää, hehkuttaa joensuulainen Eeva Rautiainen.
Pikavuoro Bangkokiin oli alunperin 28-vuotiaan Jani Laineen idea ja unelma. Salon Tilausmatkat Oy:n omistajien poika on ennättänyt istua linja-auton ratissa ikäisekseen paljon, ja vuoden alussa tuli parissa kuukaudessa yli 13 000 kilometriä lisää. Tilavaan bussiin olisi mahtunut enemmänkin matkaajia, 15 hengen ryhmälle linja-auton tilat olivat lähes lokoisat.
Aroa, aroa, aroa...
Retkikunnan jäsenistö koostui mummi- ja ukki-ikäisistä aina parikymppisiin nuoriin. Kiinassa linja-autossa matkusti mukana myös sikäläinen opas. Kohteiden löytäminen miljoonakaupungeissa ei ole äkkinäiselle helppoa ja teetti välillä töitä paikalliselle asujallekin.
- Matka eteni niin, että tien päälle lähdettiin aina heti aamupalan jälkeen, ja sitten ajettiin päivä kohti uutta kaupunkia. Välillä pysähdyimme joihinkin kaupunkeihin muutamaksi päiväksi, että kuskina urakoinut Janikin sai levätä kunnolla, Eeva Rautiainen kertoo.
Matka halki Venäjän ja Kazakstanin oli ajoa halki kylmän, harmaan maiseman. Kazakstanin osuudelle sattui yksi retken jännityksen hetkistä, kun auto rikkoutui yön pimeydessä. Siitäkin selvittiin, ja matka jatkui.
- Eräs vahva muistikuva tuolta osuudelta on aroalueen laajuus ja autius. Päivä toisen jälkeen ikkunoista näkyi vain aroa, aroa ja aroa. Ja silti sielläkin on ihmisiä, joita ilmestyi lopulta näkösälle. Sikäläiset totesivat meidät nähdessään, että kaikenlaisia hulluja sitä onkin olemassa, naureksii Rautiainen.
Jännitystä rajalla
Jokaisen maan rajalla vastassa oli oma jännitysnäytelmänsä. Matkustajien passeissa tai viisumeissa ei ihmeteltävää juuri ollut, mutta linja-auton saaminen rajan yli herätti aina pientä ja isompaakin jännitystä.
- Suomalainen bussi ei ole koskaan ennen ajellut tällaista matkaa, joten siinä oli paljon kysymysmerkkejä tien päällä. Linja-auto oli saatava mm. Kiinan rekisteriin, eikä sellaistakaan ole tien päällä koskaan aiemmin tehty. Hyvin kaikki kuitenkin sujui, jopa auton Thaimaan rajan yli saaminen onnistui, Eeva Rautiainen muistelee.
Laosiin saakka bussin matkaajat olivat lähes ainoita turisteja, joita etappikaupungeissa ylipäätään liikkui, niinpä valokuvia otettiin puolin ja toisin. Kulkijat ihmettelijät paikallisia, ja paikalliset asukkaat kummastelivat suomalaisia reissuntekijöitä. Eeva Rautiainen kiittelee vastaanoton ystävällisyyttä kaikissa pysähdyspaikoissa.
- Se ihmetyttää vieläkin, miten lämpimästi vieraisiin kulkijoihin suhtauduttiin. Kaiken kaikkiaan kohtaamiset olivat hyvin mutkattomia ja aurinkoisia, Rautiainen muistelee.
Matkan edetessä lämpötila ilmastoimattomassa bussissa kohosi yli 40 asteen, ja loppumatkasta reissun tekijöiltä kysyttiin jo asennetta. Isommilta sairastumisilta onneksi vältyttiin muutamaa turistiripulia ja sitkeää yskää lukuunottamatta.
-Muistelemista riittää varmastikin loppuelämäksi. Aika vaikea on vielä oikeastaan edes hahmottaa kaikkea, jota näin ja koin kahdeksan viikon matkalla. En ole oikein vielä irtautunut edes linja-auton heilunnasta ja porukkaa on kieltämättä hieman ikävä, Eeva Rautiainen naurahtaa.