Ulla-Maija Määttäsen historiallinen työrupeama alkoi, kun hän kuuli kesken lomansa radiouutisista, että Gorbatshov on hävinnyt. Seuraavaksi Määttäselle soitettiin tämän työpaikalta Yleisradiosta. Edessä oli lähtö Helsingin kautta Tallinnaan.
Viisumi Viroon järjestyi nopeammin kuin kertaakaan aikaisemmin. Määttänen arvelee sen johtuvan siitä, että Neuvostoliiton lähetystön konsuliosastolla oli tuolloin töissä virolaisia.
- Kun sitten lähdimme seuraavana päivänä Georg Otsilla Tallinnaan, ilma oli kaunis ja meillä mukavaa suuren toimittajaporukan kesken. Mutta kun ylitimme aluevesirajan, vastassa oli enemmän sotalaivoja kuin olen koskaan nähnyt. Hävittäjä vartioi Viron rannikkoa. Se veti vakavaksi, nauru tyrehtyi välittömästi, Määttänen muistelee.
Tallinnan keskustan Vapaudenaukiolla odotti oli suuri mielenosoitus. Pihkovasta lähteneet tankit lähestyivät kaupunkia. Ilmapiiri oli pelokas ja jännittynyt, sillä kukaan ei tiennyt, mitä on tapahtumassa.
Kaikki tapahtui muutamassa tunnissa
Kaupungissa kyti epävarmuus, mutta virolaiset olivat varautuneet tilanteeseen. Ulla-Maija Määttänen kertoo tienneensä, että vaikka Viron tv ja radio oli tyhjennetty, niillä oli studiot rakennettuna muualle. Perestroikan ja glasnostin aikana virolaisia oli jo nimitetty korkeille paikoille, kuten Viron KGP:n ja armeijan johtotehtäviin maan alueella.
- Iso osuus itsenäistymisessä oli silloisella korkeimman neuvoston puhemiehellä eli presidentti Arnold Rüütelillä ja Edgar Savisaarella, joka oli kansanrintaman johtaja, Määttänen sanoo.
Hänelle ei selvinnyt tarkasti, miten Savisaar käveli televisiotorniin neuvottelemaan Puna-armeijan johtajien kanssa ja sai tankit kääntymään.
- Se oli niin erikoinen koko homma. Ensin minulle ilmoitettiin hotelliin, että tankit ovat tv-tornin juurella. Ennen kännykkäaikaa en tietenkään voinut lähteä sieltä mihinkään, vaan olin kiinni hotellissa. Tein töitä kuin hullu seitsemän, kahdeksan tuntia. Sitten kaikki oli ohi, Määttänen kertaa tapahtumia.
Illalla parlamentissa Määttänen sai kuulla, että Viro julistautuu uudelleen itsenäiseksi.
- Koko talo oli täynnä tupakansavua, ihmiset juoksivat ympäriinsä. Tavoite oli itsenäisyysjulistuksen tekeminen, mutta siinä vaiheessa Eestin komitea ja Kansanrintama olivat vielä vastakkain eikä yksimielisyyden löytäminen ollut helppoa, Määttänen kertoo.
Ensimmäisenä tukensa Viron itsenäisyydelle osoittivat Islanti ja Tanska.
- Suomalaisten nihkeää suhtautumista arvosteltiin hirveästi, Määttänen sanoo.
- Koivisto, joka oli tuolloin presidentti, ilmoitti hyvin selvästi, että oman kansan etu menee kaikkien muiden kansojen edelle. Reaalipolitiikkona hän oli hiukan nuiva. Loppujen lopuksi Koivisto kuitenkin teki aika paljon kulissien sisällä ja suomalaiset olivat mukana prosessissa, vaikkei se siltä tuntunut.
Nyky-Viro hamuaa menestystä
Kaksikymmentä vuotta uudelleenitsenäistymisensä jälkeen Viro on ehtinyt saavuttaa keskeiset tavoitteensa eli liittyä Natoon, Euroopan unioniin ja Euroopan rahaliittoon. Pienen taloudellisen notkahduksen jälkeen maa on jälleen nousussa, mutta arvokeskustelu on Määttäsen mukaan Virossa vasta lähtökuopissa.
- Siellä on nyt aika tärkeää se, että on rahaa. Jos on kuusikymmentä vuotta ollut ilman sitä ja kuitenkin Suomen televisiosta näkyy notkuvat hyllyt, tulee tunne että tuota me halutaan, Määttänen selittää.
Kuvaavaa arvokeskustelulle on se, että Viron seuraava tavoite on päästä viidessä vuodessa Euroopan kymmenen rikkaimman maan joukkoon.
- Onhan se aika rankka valtio huonompiosaiselle. Tuloerot ovat suuret, ja maaseudulla ihmiset elävät aivan toisin kuin kaupungeissa, siellä on taistelu leivästä. Viro on täynnä kaikkia ristiriitaisuuksia, Määttänen summaa.