Venäjän keisarinna Katariina II makaa kesällä 1795 vuoteenomana loukattuaan jalkansa ja muistelee kuinka hänet tuotiin 14-vuotiaana Saksasta suurruhtinas Pietarin tulevaksi puolisoksi. Hoviin tulo ei olekaan onnen täyttymys vaan siitä alkaa katkera vaihe Katariinan elämässä. Hän joutuu käytännössä keisarinna Elisabetin hovin vangiksi.
Kirjailija Laila Hirvisaari kuvaa armotonta valtataistelua Venäjän hovissa. Hän kirjoittaa kuinka pienen vallan halu on ihmisessä inhottavampaa, koska pieni valta hullaannuttaa enemmän kuin suuri valta. Usein suuri valta tulee perintönä, tai pyytämättä.
Katariinan kautta Hirvisaari kirjoittaa naisen asemasta tuon ajan Venäjällä ja demokratian myllerryksistä Euroopassa. Venäjän hovissa Katariina kasvaa nuoresta tytöstä voimakkaaksi ja itsenäiseksi. Hän oppii valtapelin, haaveilee maaorjuuden lopettamisesta ja syrjäyttää vihdoin keisarinna Elisabetin.
Laila Hirvisaari ( s. 1938, vuosina 1958–2004 Hietamies )
Kirjoittanut yhteensä 41 romaania.
Nimellä Laila Hirvisaari romaanit:
Kruununpuisto (2005)
Myrskyn edellä (2006)
Grand Hotel (2007)
Vuoksen helmi (2008)
Pihkovan kellot (2009)
Minä, Katariina (2011)