Vainikainen yllättyi palkinnosta, joka on lähes tuhannen hengen Suomen tiedetoimittajain liiton myöntämä tunnustus.
- Kun minulle soitettiin, niin kyllä ensin ajattelin, että älkää viitsikö. Kyllä se teki iloiseksi, onnelliseksi ja erittäin ylpeäksi. Jos yhdeksänsadan hyvin kriittisen ihmisen yhdistyksen hallitus minut on valinnut, niin en voi kuin olla ylpeä, mutta pakko myöntää, että en odottanut tällaista, Vainikainen kertoo.
Tiedetoimittajan työ on luovimista tutkijoiden monimutkaisen kielen ja yksinkertaistamisen välillä. Kriittisyys on tiedetoimittajan peruspiirre.
- Periaatteessa kaikkea pitäisi aina epäillä. Tiedetoimittajana teen paljon töitä asiantuntijoiden kanssa ja yritän siinä välissä tulkita heitä. Korostan, että itse en ole tutkija, vaan olen se tulkki tutkijoiden ja tavallisten ihmisten välissä. Mutta kun aikansa tekee asiantuntijoiden kanssa töitä, niin välillä kyllä alkaa sumentua asiat, myöntää vuoden tiedetoimittaja.
Koulutuksessa molemminpuolinen haaste
Vainikaisen mukaan on välillä aika iso haaste kouluttaa toimittajaa ymmärtämään tutkijaa ja päinvastoin. Tutkijan ja toimittajan yhteistyö on kuitenkin tärkeä asia, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa.
- Suurin osa tutkijoista ymmärtää, että tutkimuksesta täytyy kertoa kansan kielellä. Veronmaksajat rahoittavat aika paljon tutkimusta ja meillä on oikeus tietää. Tässä välissä olen yrittänyt selittää tutkijoille toimittajan työstä ja toimittajille tutkijoiden työstä.
- Toimittajahan haluaa nopeasti tietää, miten asiat ovat. Tutkija taas saattaa tehdä 30 vuottakin työtänsä yrittäen päästä totuutta lähemmäksi. Toimittaja haluaisi vetää mutkat suoriksi, kun taas tutkijalla voi olla paljonkin varauksia. Tässä täytyy kummankin ymmärtää toisensa näkökulmia ja yhteistyössä on mietittävä, että miten asia kerrotaan, perustelee Vainikainen.
Vainikainen toteaa, että kaikkia tutkijoita ei voi pakottaa haastatteluihin. Tiedeyhteisössäkin on hyväksytty se, että jotkut tutkijat ovat avoimempia tiedottamiselle kuin toiset. Toimittajiltakin tätä ymmärrystä vaadittaisiin. Vainikaisen mukaan koulutusta tarvitaan lisää.
- Toivoisin kovasti, että yliopistoissa skarpattaisiin siinä, että nuoria tutkijoita opetettaisiin ja annettaisiin valmiuksia siitä, miten toimittajien kanssa voi tehdä yhteistyötä ja kertoa tutkimuksestaan.
Viidelle tonnille käyttöä
Vuoden tiedetoimittajan tittelistä räpsähtää tilille 5 000 euroa. Vainikaisella on jo tuntumaa siitä, mihin rahojaan käyttää.
- Se antaa minulle mahdollisuuden kirjoittaa työn alla olevaa opasta vähän enemmän ja jättää tiedotustyötä taasen vähän vähemmälle.
Vainikaisen työpöydällä on tällä hetkellä aiheina mm. sydämentahdistimiin, adhd-tautiin ja tekoniveliin liittyviä aiheita. Hän tekee työryhmänsä kanssa myös kirjaa, jossa tutkijoita ja asiantuntijoita pyritään opastamaan ymmärtämään toimittajia.