- Olen opettanut jo seitsemäntoista vuotta. Pari vuotta sitten mie innostuin meänkiehlenkin, ja aloitin sen oppimista ja tulin näin tähän roikhan matkhaan, Enikö kertoo. Ja "hootkin" napsahtavat kohdalleen!
Keskeinen syy Enikön innostukseen on se, että hän itsekin on taustaltaan vähemmistön edustaja, Romanian unkarilainen. Siksi häntä on aina kiinnostanut se, miten muut vähemmistöt tässä maailmassa elävät. Oli tietenkin luontevaa, että suomea opettava etsii vähemmistökieliä fennoskandian alueelta - ja niin Enikö löysi meänkielen.
- Olen kiinnostunut ennen kaikkea kielen ja identiteetin välisestä suhteesta. Siispä minun täytyy perehtyä myös poliittisiin asioihin, Enikö kertoo. Vähemmistöryhmään kuuluvana hän tietää, kuinka tärkeä ja vaikea enemmistö-vähemmistö -suhde on, ja kuinka paljon assimilaatio- eli sulauttamispolitiikka on koko maailmassa vahingoittanut vähemmistökielten asemaa.
Väylä oli ensikertalaiselle kuin vanha tuttu
Kun puhutaan meänkielestä, on nykyään puhuttava samalla myös Meänmaasta, jonka merkitystä väylänvarressa korostetaan. Enikö tunnistaa ilmiön.
- Täytyy sanoa, että minä rakastuin väylään ennen kuin olin nähnyt sen! Nimittäin olen lukenut aika paljon Bengt Pohjasen teoksia, ja lempirunojani on "Väylä on aina ollu". Sitten kun tulin vuosi sitten ensimmäisen kerran Haaparannalle, niin aivan kuin olisin nähnyt vanhan tuttavan, kun näin väylän ensi kerran.
Meänmaa on antanut Enikölle raja-sanaan uuden sisällön.
- Meillä Transsylvaniassa Romanian ja Unkarin raja erottaa, se on eri puolilla asuvien unkarilaisten kanssakäymisen este. Täällä väylä, kuten runokin sanoo, yhdistää itä- ja länsipuolella asuvia, ja tätä kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma.
Meänmaan flakun päivää vietetään heinäkuun 15. päivänä. Meänmaan lippu eli flaku nostettiin salkoon ensimmäistä kertaa samana päivänä vuonna 2007 Övertorneålla ja Ylitorniolla. Lipun ovat suunnitelleet kirjailijat Bengt Pohjanen ja Herbert Wirlöf.