Viimeaikoina on tehty myös radikaaleja tyylimuutoksia. Pop-kulttuuriin kuuluu oleellisena osana tyyleillä leikitteleminen, mikä johtuu toisinaan artistin omasta uudistumishalusta, toisinaan managementin toiveista.
- Kyllästyin hiphoppiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, se kävi mättämään, mua ei enää millään tavalla haastanut sen tekeminen. Tai haastoi, mutta eri jutut kävivät kiinnostamaan, ja melodiat, kertoo muusikko Mariska.
Musiikkipäällikkö Tomi Saarinen YLEX:stä toteaa, että muutos syntyy ylipäätään aika usein siitä, että artistin tekemä taide kehittyy johonkin tiettyyn suuntaan. Saarisesta on hienoa, että uskaltaa tehdä niin eikä jää niihin raameihin joista yleisö pitää vahvasti kiinni.
Myös kielen muuttaminen voi olla osa imagopeliä. Paleface vaihtoi äskettäin englannin suomeksi, Indica taas päätti toimia päin vastoin.
- Varmaan on ollut ihan puolesta ja vastaan, osa on että mahtavaa, rakastaa yli kaiken, osa on sitten että pahus! Mutta minkä tahansa muutoksen bändi tekee niin siellä tulee aina olemaan rakastajia ja vihaajia, toteaa Indican Jonsu.
Viimeksi mainittu toteutui muun muassa 90-luvun lopulla, jolloin Neljä Ruusua in english ajoi karille.
- Aina kun vaihdetaan kieltä englanniksi on se riski, että hävitetään ne ihmiset, jotka on tykännyt siitä alkuperäisestä materiaalista, joka on ollut suomen kielellä ja joka on ehkä koskettanut näitä suomalaisia enemmän, Tomi Saarinen toteaa.
Yksi kotimaisen rock-historian dramaattisimmista tyylimuutoksista tapahtui viisi vuotta sitten, jolloin Nightwish erotti Tarja Turusen. Samalla yhtyeen tyyli muuttui oopperametallista kevyempään suuntaan. Faneja katosi, mutta uusiakin tuli tilalle.
Kotimaisessa iskelmässä taasen tyyli pysyy turvallisesti riskittömästi samana vuosikymmenestä toiseen. Mutta tyylimuutokset voisivat piristää iskelmäkenttääkin. Mitäpä, jos Matti ja Teppo kokeilisivat goottistailausta, Katri-Helena hipahtavaa etno-tyyliä ja punk-tyyli voisi pukea Jari Sillanpäätä.