Arja Hemminki analysoi väitöstutkimuksessaan eteläpohjanmaalaisten eronneiden sekä naistenlehtien kertomuksia avioerosta ja parisuhteen päättymisestä. Hän selvitti erikoisesti eron syitä ja yhteisön tukea eron jälkeen. Myös kuvaus avioerosta kriisinä ja kasvun paikkana kiinnosti tutkijaa.
- Etenkin iäkkäämpänä eronneiden kertomukset avioerosta olivat traagisia. He kokivat eronsa rankkana ja raadollisena, koska varsinkin maalla avioero oli kymmeniä vuosia sitten häpeällinen kokemus, kertoo Arja Hemminki.
Nuoremmat eronneet kuvasivat usein eroaan mahdollisuutena positiiviseen muutokseen, joka ainakin pitkällä aikavälillä paransi elämänlaatua ja onnellisuutta. Nuorempien eron syy oli usein eroon kasvaminen, iäkkäämpien eron takana oli useammin alkoholismia, uskottomuutta ja mielenterveysongelmia.
Avoin puhuminen pehmentää
Tutkija Arja Hemminki kannattaa eronneiden vertaisryhmiä. Hän on itsekin vetänyt eroseminaareja.
- Toki osa eronneista tarvitsee ihan ammattiapua ja monet käyvät pitkissäkin terapioissa ja muillakin ammattiauttajilla. Minusta kuitenkin vertaistuki on monille paras apu. Vertaistukiryhmien vetäjistä vain valitettavasti on pulaa.
Hemmingin mukaan avioerosta parhaiten selviävät avoimet ihmiset, jotka puhuvat erostaan läheisilleen ja joilla siten on sosiaalisia verkostoja.
Tutkimusaineistona oli Ilkka-lehden ilmoituksen avulla vuonna 2005 kerätyt 15 eronneen pohjalaisen kertomukset sekä Me Naiset -lehdessä vuosina 2004 ja 2007 julkaistut 18 artikkelia.