Porissa terveyskeskuksissa vain joka kolmannelta kaatuneelta vanhukselta selvitetään kaatumisen syyt. Satakunnan keskussairaalassa syyt selvitetään tätäkin harvemmalta. Professori Kivelän mukaan tilanne on sama myös muiden kaupunkien terveydenhuollossa.
- Terveyskeskuksiin ja keskussairaaloihin tarvittaisiin ehdottomasti kaatumis- tai murtumahoitaja. Tämä hoitaja yhdessä esimerkiksi ortopedin kanssa tekisi vanhukselle yksilöllisen riskikartoituksen, Kivelä esittää.
Kartoituksessa otettaisiin huomioon mm. vanhuksen fyysinen kunto, kodin esteet ja lääkitys.
- Monet lääkkeet esimerkiksi alentavat verenpainetta, mikä puolestaan lisää huimauksesta johtuvan kaatumisen riskiä. Myös uni- ja mielialalääkkeet lisäävät kaatumisen todennäköisyyttä, Kivelä kertoo.
Professorin mukaan terveydenhoito on nyt keskittynyt liikaa akuutin sairauden hoitamiseen ja unohtanut ennaltaehkäisyn.
Vuosittain 60 000 loukkaantunutta
Aiemmat tutkimukset kertovat, että 65-vuotta täyttäneistä jopa 60 000 loukkaantuu vuosittain kaatuessaan. Kuolemaan kaatumisista johtaa arviolta 900.
- Kun otetaan huomioon vielä se, että joka kymmenes yli 75-vuotias kaatuu useammin kuin yhden kerran, on asiaan puututtava, Kivelä vaatii. Terveyskeskusten ja keskussairaaloiden riskikartoitukset auttaisivat nimenomaan vähentämään uusintakaatumisia.
- Lisäksi tarvitaan toimia mm. palvelukeskuksissa ja vanhainkodeissa sekä yleisemminkin tietouden lisäämistä. Vanhainkoteihin tarvittaisiin lisää voima- ja tasapainoharjoitteita. Myös lääkitystä tulisi arvioida kaatumisriskin kannalta.
Ulkoisia ja sisäisiä riskejä
Kivelä on vanhusten kaatumistutkimuksen uranuurtaja Euroopassa. Hän aloitti onnettomuuksien määrän ja syiden selvittämisen vuonna 1988. Tätä työtä Kivelä teki ryhmineen aina 1990-luvun lopulle asti.
- Niihin aikoihin haimme EU:lta hankerahaa. Saimme lopulta komissiolta määrärahaa kaatumisonnettomuuksien ehkäisemisen selvittämiseksi. Tämä työ alkoi Porissa 2003, Kivelä kertaa.
Onnettomuuksiin johtavat syyt ovat aina joko ulkoisia tai sisäisiä. Ulkoisia ovat esimerkiksi liukkaus, valojen himmeys ja erilaiset esteet, kuten matot. Esteitä voi olla niin ulko- kuin sisätiloissa. Sisäisillä riskeillä tarkoitetaan ihmisen fysiikkaan liittyviä asioita, kuten lihasten heikkoutta, tasapainohäiriöitä tai muita vaivoja.
- Riskien kartoittamisessa voidaan keskittyä joko yhteen asiaa, kuten lääkitykseen, tai kokonaisvaltaisemmin sekä ulkoisiin että sisäisiin riskeihin. Juuri tätä työtä olemme nyt Porissa tehneet, Kivelä kertoo.
Vuosien työn tulos on selvä.
- Kaikkiin terveyskeskuksiin ja keskussairaaloihin tarvitaan lisäresursseja nimenomaan ennaltaehkäisevään työhön. Näin voimme vähentää uusimiskaatumisia. Niiden hoito on aina potilaalle raskaampaa, ja myös taloudellisesti kalliimpaa, Kivelä päättää.