Laila Heikkilä syntyi Muolaassa, Karjalan kannaksella. Sota toi nuoren tytön ensin Loimaalle Mellillään. Lailan perhe ehti muuttaa vielä välirauhan aikana takaisin Karjalaan, mutta joutui palaamaan takaisin evakuoinnin alkaessa kesällä 1944.
Levottoman ja liikkuvan lapsuuden eläneen Lailan elämä käänsi taas suuntaansa, kun hän lähti ominpäin siskonsa kanssa sotalapseksi Ruotsiin.
- Kävelimme rataa pitkin kaksi vuotta vanhemman siskoni kanssa Toijalaan, josta lapsia Ruotsiin lähetettiin. Virkailija ihmetteli suuresti, kun olimme kaksistaan liikkeellä. Hän käski hakemaan äidin ja palaamaan sitten uudemman kerran asiaan, Laila Heikkilä muistelee.
Kohti Ruotsia
Lailan äiti antoi tytöilleen luvan ja uusi seikkailu Ruotsiin alkoi. Laila sairastui matkalla kurkkumätään ja joutui viettämään sairaalassa useamman kuukauden.
- Kyllä tuli äitiä ikävä. Joka ilta itkin, Laila kertoo.
Nuori tyttö pääsi tervehdyttyään göteborgilaiseen perheeseen. Arjen vaikeuksista ja kielimuurista huolimatta Laila pääsi mukaan arkeen ja oppi ruotsin kielenkin aika nopeasti.
- Minulle kävi loppujen lopuksi hyvin. Sain hyvän perheen ja mukavat olot, mutta kaikille ei käynyt samoin, Laila Heikkilä sanoo.
Kirje Ruotsista
Tänä keväänä Lailalle saapui Ruotsista iloinen yllätys. Ruotsin sisko Anita oli löytänyt jostain Lailan vuonna 1949 piirtämiä ja päiväämiä piirroksia.
- Yllätys oli kyllä suuri ja iloinen kun kirjeen avasin. Miten piirrokset ovatkin säilyneet yli kuusi vuosikymmentä, Laila Heikkilä ihmettelee.
Piirusten lisäksi lähetys sisälsi kutsun Ruotsin mamman 100-vuotisjuhliin.
-Juhlat olisivat tällä viikolla. Ei tullut tällä kertaa lähdettyä, mutta syntymäpäiväkortin ja kukkatervehdyksen lähetin matkaan, Laila kertoo.