Ashmolean-museo sai alkunsa Kaarle I:n puutarhojen hoitajan John Tradescantin kaikkialta maailmasta haalitusta esinekokoelmasta. Antikvaarikauppias Elias Ashmole osti kokoelman Tradescantin perikunnalta, ja lahjoitti sen Oxfordin yliopistolle. Museo avattiin vuonna 1683.
Museo piti viimeksi majaa 1800-luvun rakennuksessa, joka oli tunkkainen, tomuinen ja ahdas. Kaikkia aarteita ei saatu edes näytteille, ne lojuivat kellarien pimennoissa. Kaikki muuttui kun Britannian ehkä tunnetuin museoarkkitehti Rick Mather pantiin asialle.
Museon vanha julkisivu on säilytetty. Sisältä on purettu rakennuksia ja rakennettu uusi kuusitasoinen lasiseinäinen tila. Keskellä on valoisa atrium. Museon tilat ovat nyt kaksinkertaistuneet. Kaikkiaan 39 galleriaa on yhdistetty silloilla ja ikkunoilla.
Uusittu museo tuo esiin kulttuurien yhtenäisyyttä
Ashmolean-museo on organisoitu uuden periaatteen mukaan, kertoo museon johtaja Christopher Brown.
- Vanha tapa oli organisoida museot osastoittain. Tuossa oli länsimainen taide, tuossa itämainen taide, tässä arkeologia. Nyt korostetaan sitä mikä eri kulttuureissa on yhteistä. Luomalla ketju toisiinsa kytkeytyneitä gallerioita tähdennetään esillepanolla eri kulttuurien tyylillisiä yhtenäisyyksiä. Edetään samanaikaisesti koko maailmassa; vanhasta ajasta klassisen Kreikan ja Rooman kautta lähi-itään, Intiaan, Kiinaan ja Japaniin, Christopher Brown selittää.
Nyt on vihdoinkin saatu näytille koko museon anti etruskilaisesta sotilaasta goottien ja viikinkien esineisiin. Islamilaista keramiikkaa on paljon. Seinille on ripustettu loistava kokoelma islamilaisia tekstiilejä ja mm. Arabian Lawrencen asuja.
Museolla on myös merkittävä taidekokoelma. Renesanssitaiteen aarteet, impressionistien, Picasson ja englantilaisten modernistien työt ovat saaneet arvoisensa näyttelytilat.
Ashmolean-museossa on kokoelmia joka aikakaudelta ja kaikista maailmankolkista. Se on maailman sivilisaation mikrokosmos, jolle tässä suhteessa vetää vertoja ehkä vain New Yorkin Metropolitan-museo.