Harakan saaren 30 taiteilijan yhteisö ei saanut minkäänlaista ennakkovaroitusta kaupungilta. Taiteilijatalossa tyrmistys on kuitenkin jo vähitellen vaihtumassa vastatoiminnaksi. Kuin lakkautusuhan kunniaksi saaren taiteilijaseura sai juuri painosta 20-vuotisjuhlakirjan, sitä lähetetään nyt päättäjille ahkerasti.
Vasta kolme kuukautta sitten Helsingin kulttuuriasiainkeskus, ympäristökeskus ja saaren taiteilijat juhlivat yhteistyötä Harakassa.
Luonto näkyy kätten jäljissä
Moni taiteilijoista on työskennellyt talossa siitä lähtien, kun se saatiin armeijalta kaupungin kulttuuritoimen käyttöön. Esimerkiksi koru- ja tekstiilitaiteilija Aino Favénin olisi vaikea kuvitella työskentelevänsä missään muualla.
- Ympäristö on tullut töihin vaivihkaa. Nyt kun täällä on 18 vuotta ollut, en osaa edes ajatella miten muuten työskentelisin.
Saaren luonnosta innoittui myös Kultarannasta Harakkaan palettinsa muuttanut Rafael Wardi. Hän maalasi ulkona, kunnes työtila vapautui. Nyt ikkunat ovat auki tuuliselle merelle.
– Jos jotain oppii, oppii, että kaikki on valoa. Tämä luonto on niin mahtava, ettei sen kuvaamiseen riitä elinikä. Miten voisi tätä paikkaa lakkauttaa, kun ihmiset ovat niin omistautuneita tälle? Jos kaikki ajatellaan vain tuottavuuden kannalta, niin aika monta ihmistä pitää hävittää, Wardi painottaa.
Kaupungin matematiikka epäilyttää taiteilijoita
Kulttuuriasiainkeskus maksaa taiteilijatalosta kiinteistövirastolle 60 000 – 80 000 euroa vuodessa. Kustannukset vaihtelevat siksi, että taiteilijoilta ei peritä vuokraa niinä kuukausina, kun säiden takia saareen ei kerta kaikkiaan pääse kulkemaan.
Saaren taiteilijayhdistyksen mielestä summa on mitätön, etenkin jos sitä vertaa Helsingin Design-pääkaupunki 2012 -budjettiin. Aino Favénin mielestä oli irvokasta, että titteli myönnettiin kaupungille lähes samaan aikaan, kun lakkautusesitys vuoti julkisuuteen.
– Helsingissä on muutenkin vähän työhuoneita ja tämä talo on ainutlaatuinen maailmassa. En niin taloutta tunne, mutta ihmettelen, tuleeko oikeaa säästöä, kun raha liikkuu virastosta toiseen. Sitäpaitsi Harakan saari voisi olla oikea valttikortti tässä kulttuuripääkaupunki-kampanjassa, jos niin haluttaisiin.
Pajusta kaivataan kylään
Säästöaikeet saavat tylyn tuomion myös graafikko Kai Rentolalta.
– Miksi kiinteistövirasto kiskoo sellaista vuokraa? On aika vaikea myöskään kuvitella, että tänne löytyisi ketään sellaista vuokralaista, jolla on kaupallinen intressi – rakennus on suojeltu ulkoa ja sisältä kalustoa myöten, eikä tänne aina edes pääse kulkemaan, autolla ei voi tulla, eikä siltaa takuulla rakenneta.
Taiteilija Osmo Kivimäki toivoo, että kaupunginjohtaja Jussi Pajunen joutaisi joskus juoksulenkiltään tutustumaan Harakan saareen. Kivimäki epäilee, ettei Helsingin johdossa ole suhteellisuudentajua, mitä rahaan tulee.
– Kyllä väkisin tulevat mieleen nämä sosiaalijohtajan kalustehankinnat. Arvovalintojahan nämä ovat.