Ampumaurheilun kannalta ongelma on se, että laji on julkisuudessa lähinnä olympialaisten aikaan neljän vuoden välein.
Suomen ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi tietää, että muissa maissa ongelmat ovat samanlaiset. Hän kaipaa Kansainväliseltä ampumaurheiluliitolta ISSF:ltä järeämpiä toimia lajin markkinoimiseksi. Uhkakuvia on monia: muun muassa ympäristömääräysten kiristyminen muuttaa väkisin ampumaurheilun harrastamista eivätkä lapset välttämättä osaa edes ajatella ampumista harrastuksekseen, koska esikuvat ovat harvoin esillä.
- Laji tarvitsee kasvoja, joiden kautta se tulee ulos, Aarrekivi sanoo.
Hän esittää lauantaina Zagrebin MM-kisojen yhteydessä kokoontuvalle ISSF:n yleiskokoukselle, että liitto perustaisi markkinointia ja ympäristöasioita pohtivat komiteat.
- Me voimme tehdä Suomessa kansallista kehitystyötä lajin eteen, mutta mitä se auttaa, jos ISSF ei ole mukana, Aarrekivi tuumaa.
MM-Lahdesta mallia ympäristöasioille
Suomalaiset olivat ampumaurheilun ympäristöasioissa edelläkävijöitä neljä vuotta sitten, jolloin Lahden MM-kisoissa oli laaja ympäristöohjelma. Se sai kattojärjestöltä runsaasti kiitosta, mutta on johtanut jatkotoimiin käytännössä vain Euroopan ampumaurheiluliitossa.
- ISSF:n on herättävä ympäristöasioiden osalta. Lyijyn käyttö hauleissa kielletään monissa maissa ja toisaalta ratojen käyttöä rajoitetaan melun takia, Aarrekivi kuvaa pulmatilanteita.
Jos ampumaurheilu pitää itse huolta ympäristöstä, se kirkastaa lajista syntyvää mielikuvaa. Samaa Aarrekivi toivoo myös kilpailujärjestelmien uudistamiselta. Monet ampumaurheilun kilpailut ovat pitkiä ja vaikeaselkoisia, eivätkä ne aukea tavalliselle urheilun kuluttajalle ilman hyvää televisiointia.
- Meidän pitäisi kehittää lajien finaalikilpailuja joko cup-muotoisiksi tai ampuja ampujaa vastaan -kilpailuiksi, Aarrekivi sanoo.
Nykyisin esimerkiksi peruskilpailu kestää pienoiskiväärin miesten täysottelussa kolme tuntia ja vartin, ja vasta sitten kahdeksan parasta ratkoo kärkisijoitukset finaalissa. Aarrekiven mukaan joissakin lajeissa peruskilpailua voisi lyhentää ja panostaa enemmän loppuhuipennuksiin.
Ampumaurheilun kilpailut kisataan lisäksi yleensä kaukana yleisön normaaleilta kulkureiteiltä. Syrjäkylien radoilta on vaikea nousta suuren yleisön tietoisuuteen, jos televisio ei ole mukana.
Laji saatava lähemmäs ihmisiä
Kotimaassa Ampumaurheiluliitto kehittelee kansallista sarjakilpailua työnimellä "Kultaisen luodin liiga". Jos sellainen kilpailusarja avautuisi säännöllisesti tv-katsojien nähtäville, laji saisi kaipaamaansa julkisuutta ja urheilijat tulisivat tutummiksi.
- ISSF on kehittänyt internetiin hyvän tuotteen ISSF-tv:n, mutta sitä seuraavat vain lajin harrastajat. Muille katsojille pitää tarjota ampumaurheilua normaaleilla televisiokanavilla, Aarrekivi linjaa.
Harrastajamäärien nostaminen vaatii myös lajin harrastusmahdollisuuksien tulemista lähemmäs ihmisiä. Kehityksestä löytyy hyvä esimerkki Pohjois-Satakunnan Kankaanpäästä, jossa ilma-aseilla voi harjoitella kaupungin keskustassa tiloissa, joissa muukin vapaa-ajanvietto onnistuu.
Samankaltainen idea on syntymässä Helsingin Vuosaareen, jossa ampumaurheilu kuuluu suunnitellun liikunnan vapaa-ajankeskuksen lajivalikoimaan.
- Vierumäen urheiluopistolle vuonna 2008 valmistuvaan ampumaurheilukeskukseen tulee myös tiloja, joissa lajia voivat kokeilla myös muut kuin ampumaurheilun aktiivit, Aarrekivi kertoo yrityksistä madaltaa lajin harrastamisen aloittamisen kynnystä.