Ensimmäinen Pekka Töpöhäntä -kirja julkaistiin vuonna 1939, ja sen suomennos ilmestyi vuonna 1943. Pekka Töpöhäntä -kirjoista on otettu lukemattomia uusintapainoksia, ja hahmo on jatkanut elämäänsä niin elokuvissa kuin teattereidenkin lavoilla.
Kirjastoissa lainataan Pekka Töpöhäntää edelleen
Pekka Töpöhännän suosio on tasaista myös kirjastoissa, kertoo kirjastonhoitaja Katariina Ahtiainen Tampereen pääkirjasto Metson lasten- ja nuortenosastolta.
- Pekka Töpöhäntää lainataan edelleen, niin että yksi kirjoista oli meidän 50 lainatuimman kirjan joukossa. Niitä lainataan tasaiseen tahtiin.
Pekka Töpöhännän seikkailuja on julkaistu sekä kuvakirjoina että pidempinä satukertomuksina. Kuvakirjojen suosio on tahtonut syrjäyttää pidemmät kertomukset, kuten monen muunkin kirjasarjan kohdalla.
- Kirjastonhoitajat kuitenkin suosittelevat iltalukemiseksi hieman pidempiä satukirjoja, ja siihen Töpöhännät ovat omiaan, Katariina Ahtiainen kertoo.
Töpöhäntä on kiltteyden vertauskuva
Pekka Töpöhäntä on hahmona kiltti ja vähän kiusattu, mutta kuitenkin nokkela. Jännite kirjoissa syntyy Pekan ja tämän kiusaajien Monnin ja Pillin ja Pullan yhteydenotoista. Katariina Ahtiainen kertoo, ettei aluksi ollut kiinnostunut Knutssonin kirjoista.
- En ollut itse tutustunut kirjoihin ja ajattelin, että onpa Töpöhäntä nössö tyyppi ja varmaan tylsä kirjasarja. Sitten luimme niitä silloin 4-vuotiaan poikani kanssa, joka ihastui kirjoihin. Luimme niitä paksuja satukirjoja hartaasti joka ilta.
Ahtiaisen mielestä Töpöhäntä on vertauskuva - hän on niin kiltti, ettei sellaista oikeasti voi olla. Mutta Knutssonin teoksista katsoa löytyvän vertauksia myös maailmanpolitiikkaan, kirjastonhoitaja Ahtiainen kertoo.
- Kirjailija Knutsson otti toisen maailmansodan syttymisen ja Hilterin ilmaantumisen tosi raskaasti. Voisi ajatella, että hänen Töpöhäntä-kirjoissaan on kuvattuna juutailaiskansa, jota Hitler liittolaisineen kiusaa.
Lukukokemuksen kannalta tällaista yhteyttä ei ole välttämätöntä ajatella, Ahtiainen sanoo.
- Sitä ei tarvitse ajatella, nimittäin tämä hyvyys, viattomuus, lempeys ja kiltteys, joka Pekasta huokuu puree 4 - 5-vuotiaisiin lapsiin aivan täysin. Pahat on pahoja, hyvät on hyviä, ja hyvä voittaa, mutta ei kuitenkaan tee mitään rumia temppuja niille ilkeille. Nykyään näemme koko ajan sellaista televisiossa, filmeissä tai tietokonepeleissä, että mäiskitään se rosvo pataluhaksi.
Knutssonin kirjat yhdistävät sukupolvia
Pekka Töpöhännän seikkailut yhdistävät sukupolvia. Esimerkiksi tamperelainen Rea Nyberg muistaa lapsuudesta Töpöhäntä-kirjat, ja lukee niitä nyt omalle lapselleen.
- Minulla oli ainakin yksi sellainen kirja, ja muistan lukeneeni sitä joka ilta, niin että se oli lopulta ihan kulunut. Siinä oli ihana opetus joka tarinassa. Ilkeä Monni kiusasi aina, mutta loppujen lopuksi kiltit kuitenkin voittivat. Lapsilukijaan tehosi se sanoma, että kun on kiltti niin voittaa. Ja sen vuoksi olen kirjastosta lainannut niitä omalle lapselleni, ja hänen mielestään ne ovat aivan loistavia.