Kostoa vannova Angelique saa ensinnäkin Barnabaksen rakkaan Josetteen syöksymään alas jyrkänteeltä. Toisekseen, ilkeä noita muuttaa Barnabaksen vampyyriksi ja hautaa hänet maan poveen. Kuinka ollakaan Barnabaksen arkku kaivetaan maasta parisataa vuotta myöhemmin. Ylös noustuaan pitkään paastonnut Barnabas ravitsee itseään hänet ylös kaivaneilla työmiehillä ja lähtee etsimään sukunsa jälkeläisiä, jotka osoittautuvat melko hämäräksi sakiksi.
Kuten tunnettua perustuu Dark Shadows Yhdysvalloissa vuosina 1966 – 1971 televisiossa päivittäin näytettyyn goottisaippuasarjaan. Elokuvan tapahtumat on 1960-luvun sijaan sijoitettu 1970-luvulle, Burtonin ja pääosassa nähtävän Johnny Deppin nuoruusvuosiin. Elokuvan mainio soundtrack koostuu tietenkin joukosta upeasti käytettyjä 1970-luvun biisejä. Mukana on mm. Moody Bluesia, Elton Johnia, Barry Whitea, Curtis Mayfieldia ja Carpentersia, joista viimeksi mainitun yhtyeen näkeminen televisiossa saa Barnabas Collinsin täysin tolaltaan.
Johnny Depp tekee tässä jälleen kerran mainion oudon henkilöhahmon. Mallia hahmoonsa Depp on ainakin jossain määrin, ottanut edesmenneestä Michael Jakcsonista, johon on sekoitettu vanhojen vampyyrielokuvien henkeä. Barnabas on surumielisen koominen hahmo, joka ei tiedä minne kuuluu. Noista eri aikojen yhteentörmäyksistä löytyvätkin monet elokuvan parhaista nauruista.
Tässä visuaalisesti komeassa sadussa on sen saippuataustasta johtuen, lukemattomia henkilöitä ja erilaisia juonenkäänteitä. Runsaudenpulasta johtuen valitettavan monet henkilöt ja käänteet jäävät hiukan puolitiehen. Eräs näistä on Barnabasin ja hänen vanhan rakastettunsa uuden inkarnaation välinen rakkaustarina. Enemmän kuin tarinan tähän puoleen, elokuvassa keskitytään Barnabasin ja hänet kironneen noidan väliseen suhteeseen, joista toki saadaankin hauskaa irti, kuten nyt vaikka Barry Whiten tahtiin suoritettu raju rakastelu. Kohtaus yltää suorastaan Twilightmaisiin mittoihin, tosin tällä kertaa tarkoituksellisen naurun kera. _Dark Shadowsissa _on paljon tällaisia hauskoja yksittäisiä kohtauksia ja verbaaliheittoja, mutta täysin vangitsevaa kokonaisuutta osista ei tällä kertaa valitettavasti synny.