Viittomakielen ilmoittaminen omaksi äidinkieleksi tuli Väestörekisterissä mahdolliseksi vuonna 2008.
Väestörekisterikeskuksen mukaan huhtikuuhun 2011 mennessä yhteensä 223 henkeä oli ilmoittanut äidinkielekseen jonkin viittomakielen.
Valtaosa viittomakielen ilmoittaneista (147) on ilmoittanut äidinkielekseen "suomalainen viittomakieli". Toiseksi suurin ryhmä, 64 henkeä, on kirjannut äidinkielekseen pelkästään "viittomakieli". Myös maahanmuutto näkyy kielimerkinöissä: venäläinen viittomakieli on väestörekisterissä 11 henkilön äidinkieli ja löytyy joukosta myös yksi vietnamilaisen viittomakielen edustaja.
Kuurojen liitossa viittomakieli-ilmoitusten määrää pidetään vielä melko pienenä. Vaivalloisuuden lisäksi taustalla saattaa olla myös pelko palveluiden heikkenemisestä.
- Ihmiset innostuvat kyllä, mutta eivät kuitenkaan jaksa olla yhteydessä virastoon, mennä käymään tai kirjoittaa ja lähettää lomaketta. Osa sanoo suoraan, että siitä on vaivaa, mutta luulen taustalla olevan myös pelon siitä, että saattaa menettää joitakin tuttuja palveluita, jos menee vaihtamaan äidinkielensä viittomakieliksi, kertoo erityisasiantuntija Pirkko Selin-Grönlund Kuurojen Liitosta.
Kuurojen Liitto on kampanjoinut jäsenistönsä parissa, jotta mahdollisimman moni ilmoittaisi äidinkielekseen viittomakielen. Tätä pidetään tärkeänä siksi, että se osaltaan helpottaisi edunvalvontatyötä ja parantaisi palveluita.
- Viittomakielen ilmoittaminen äidinkieleksi on tärkeää sen vuoksi, että silloin saadaan selville viittomakielen käyttäjien lukumäärä. Palveluita on helpompi vaatia, kun voi osoittaa, että tämä ryhmä on todella olemassa. Jos tietoja puuttuu, tai arvio on epämääräinen, sitä helposti myös epäillään. Erityisesti nyt Suomen talouden ollessa tiukka joutuu asioita perustelemaan perinpohjaisesti. Tämä lukumäärä on yksi tärkeä peruste, Grönlund toteaa.