Kun flyygeli nostetaan toisen flyygelin selkään ja asennetaan jalkio, jolla alempaa flyygeliä soitetaan, saadaan jalkiopiano. Sellaista kuullaan pian Lahden Sibeliustalossa, missä Sinfonia Lahti valmistautuu esittämään Pohjoismaiden ensiesityksenä Gounod'n jalkiopianokonserton
Tämä kosketinsoitinkummajainen ei kuitenkaan ole mikään huumorisoitin vaan instrumentti, jonka juuret ulottuvat satojen vuosien päähän.
- Varhaisimmat merkinnät tämänkaltaisesta soittimesta ovat peräisin 1400-luvulta. Silloin se tunnettiin konserttisoittimena ja se saattoi olla myös urkureiden harjoittelusoitin, kertoo Sinfonia Lahden apulaisintendentti Teemu Kirjonen.
Muun muassa Liszt ja Schumann ovat säveltäneet jalkiopianolle teoksia, joten mistään uudesta keksinnöstä ei voi puhua.
Uusi laitteisto toi jalkiopianon takaisin
Lahdessa jalkiopiano on toteutettu kahdella Steinway-flyygelillä siten, että toista on laskettu ja toinen on korotettu erikoisjaloilla.
- Italialainen urkurakentaja Pinchi on kehittänyt uuden, urkujalkiota vastaavan laitteiston, jonka avulla voidaan soittaa alempaa flyygeliä jaloilla, valaisee Kirjonen.
- Laitteisto on sikäli vallankumouksellinen, että se on helposti kuljetettavissa, joten tämä voi merkitä jalkiopianon uutta tulemista.
Apulaisintendentti Teemu Kirjosen mukaan monet nykysäveltäjät ovat innostuneet säveltämään teoksia jalkiopianolle.
- Esimerkiksi Ennio Morricone on säveltänyt uutta musiikkia varta vasten solistivieraallemme.
Oma tekniikka, omat tossut
Lahti Sinfonian vierailevana solistina kuullaan Roberto Prossadaa, joka on erikoistunut jalkiopianon soittoon.
- Jalkiopianoa voi periaatteessa soittaa kuka tahansa urkutekniikan hallitseva, mutta Prossada on opetellut aivan oman tekniikan. Flyygeli, jalkiolla soitettuna, on kuitenkin omanlainen instrumenttinsa, Kirjonen sanoo.
- Prossadalla on jopa tätä varten kehitellyt varvastossut, jotka auttavat häntä saamaan riittävän herkän kosketuksen jalkion koskettimiin, hän lisää.