Kajaanilainen hyönteistutkija Reima Leinonen muistaa lutikat ja russakat lapsuudestaan.
- Olen vähän yli 5-kymppinen, mutta muistan, miten nuoruudessani kotona tapettiin russakoita väkevillä aineilla ja estettiin lutikoiden pääsy hetekan rautaputkien sisälle. Hyvin tarkkaan tiedettiin, missä kylän taloista lutikoita tai russakoita oli, ja vierailujen jälkeen tarkkailtiin, ettei mukana ollut tullut toivomattomia vieraita. Yölläkin saatettiin herätä jahtaamaan taskulampulla liikenteessä olevia ötököitä.
Lutikka on yksi sitkeimpiä sissejä mitä löytyy.
Reima Leinonen
Russakkaa on pidetty inhottavana ötökkänä, joka hakeutuu ruokakomeroihin ja pilaa ruokavarastoja ulosteellaan. Vertaimevä lutikka sen sijaan piilottelee päivisin ja lähtee yöllä liikkeelle aterioidakseen vaikkapa ihmisen verellä.
- Lutikka on yksi sitkeimpiä sissejä, mitä löytyy. Se tarvitsee veriaterian ja voi lutkuttaa muutamassa kymmenessä minuutissa noin seitsemän kertaa oman painonsa verran verta ihmisestä. Sehän on noin sentin mittainen otus, eli ei se mahdottomia ime, mutta tehokas pakkaus se on, Leinonen ihastelee.
Lutikka pystyy Leinosen mukaan olemaan syömättä jopa kahdeksan kuukautta. Se on myös ratkaiseva ominaisuus, miksi ne pystyvät vaikkapa kesämökillä sinnittelemään hengissä yli talven.
- Niinhän ne tekivät ennenkin vanhoissa taloissa, siellä saattoivat puolilämpimällä ullakollakin lymytä. Lutikat käyttävät myös kaikkia lämminverisiä ruokapöytänään eli muutkin kuin ihmiset kelpaavat. Lepakot ovat olleet talven aikana monen lutikan pelastus.
Tieto lisää taistoa
Puhtoinen Suomi ei ole tänä päivänäkään päässyt eroon lutikoista ja russakoista. Päinvastoin ne yleistyvät kovaa tahtia. Enää ötökät eivät lymyile hirsien raoissa ja leivinuunien takana, vaan nykykodeissa ne ovat löytäneet piilonsa muun muassa lämpöpattereiden ja valokatkaisimien takaa.
Joku on joskus sanonut, että nyt Suomessa on nähty vasta jäävuoren huippu tässä asiassa.
Arto Meripaasi
Lutikat piinaavat russakoitakin enemmän, kertoo Arto Meripaasi Tuholaistorjunta Taisto Eronen oy:stä.
- Meilläkin firmassa viime vuoden puolella tehtiin vajaat 2000 torjuntaa pelkästään lutikoiden vuoksi. Niitä yhteydenottoja tulee aina vain enemmän.
Meripaasi arvelee, että tieto on lisännyt tässäkin tapauksessa tuskaa.
- Nykyään media on tuonut esille lutikoiden ja torakoiden olemassaolon ja ehkä siksi monet ovat havahtuneet tutkimaan omaa kotiaan ja makuuhuonetta, että mitä sieltä löytyy.
Kutsumattomat vieraat ovat voineet tulla ei-toivottuna matkamuistona ulkomailta. Tutkija Reima Leinosen mukaan tilanteeseen ei vaadita kaukomatkoja, vaan ötököitä voi kantautua mukana myös Euroopan maista. Tilanteeseen voidaan herätä ihottuman vuoksi tai jopa havaitsemalla ylimääräinen käppäilijä sängyn reunalla.
- Yhteydenotot meille torjuntafirmaan ovat kasvaneet viimeisen viiden vuoden aikana huomattavasti, ja luulen, että ne tulevat edelleen kasvamaan tulevina vuosina. Joku on joskus sanonut, että nyt Suomessa on nähty vasta jäävuoren huippu tässä asiassa, Arto Meripaasi tuumii.
Tuholaistorjunta koettelee hermoja
Lutikka elää yleensä makuuhuoneen tiloissaja lähellä paikkoja, missä ihmiset nukkuvat. Torakka eli russakka elää missä tahansa talon rakenteissa. Näiden kahden torjuntatavatkin ovat ihan erilaiset, tuholaistorjuja Arto Meripaasi kuvailee.
Meilläkin on nähty sellaisia tapauksia, että torjunta-aiheet eivät olekaan tepsineet lutikoihin.
Arto Meripaasi
- Lutikan kohdalla käytetään torjuntaruiskutusta, ammattitorjunta-ainetta, jota ajetaan tiloihin tarvittava määrä. Russakalle taas käytetään nykyään geelisyötitystä eli laitetaan sopiviin paikkoihin torjunta-ainetta sisältävää geelisyöttiä. Sitten voidaan käyttää myös liima-ansoja, joihin liitetään feromonitabletti. Feromoni houkuttelee torakan syömään ja se jää liima-ansaan kiinni.
Kun esimeriksi lutikoiden olemassaolo havaitaan ja torjuntaan ryhdytään, asukkaiden arki joutuu aikamoiselle koetukselle. Hermot voivat olla tiukalla ja erilaisia järjestelyjä joudutaan tekemään, esimerkiksi siirtymään koko porukalla nukkumaan yhteen makuuhuoneeseen tai hävittämään huonekaluja.
Torjunta ei myöskään aina onnistu – ainakaan kertalaakista.
- Meilläkin on nähty sellaisia tapauksia, että torjunta-aiheet eivät olekaan tepsineet lutikoihin. Olisiko näin, että osa lutikosta ovat jo tottuneet aineisiin, en tiedä. Laajamittainen torjuntaruiskutus on tehty joihinkin koteihin ja silti lutikoita löytyy, Arto Meripaasi kertoo.
Ennen vanhaan tilanne voitiin hoitaa lähtemällä evakkoon. Pirtti päästettiin kylmäksi kovien pakkasten aikaan ja pikku asukkaat tapettiin tällä tavoin. Nykyään on parasta turvautua ammattimiehiin, mutta heilläkin on pakkanen käytössä.
-Olemme hankkineet kylmäkäsittelykontin, jossa kaikenlaista kylmää kestävää irtaimistoa voi käsitellä niin, että tavaraa ei tarvitse lutikkaongelman vuoksi hävittää. Kontissa lämpötila lasketaan mahdollisimman kylmäksi ja pelataan ajalla. Saadaan sillä tavoin lutikan kaikki kehitysasteet torjuttua. Asiakas saa sitten takaisin käyttökelpoiset tavarat. Sekin on hyvin vaativaa, sillä kuvittelepa kuinka kylmä täytyy olla, että toppatakin taskuun saa 20 astetta pakkasta – sen pitää olla aika väljä tila ja pitkä aika, että tämä homma toimii.
Kirjaskorpionia ei kannata kavahtaa
Hyönteistutkija Reima Leinonen toivoo, että ihmiset eivät liioittelisi ötökkäpelkojaan.
- Matkailumielessä ei ole syytä paniikkiin. Laukku ja vaatteet kannattaa tarkistaa toki huolellisesti matkan jälkeen. Mutta vaikka matkatavaroihin eksyisikin vapaamatkustajia, moni ulkomailla laukkuun eksyneistä ötököistä ei pärjää olosuhteissamme.
Leinonen muistuttaa, että kodeissamme elää joka tapauksessa monenlaisia harmittomia ötököitä.
- Esimerikiksi hämähäkkejä ja veikeän näköisiä kirjaskorpioneja. Kutsumattomat kotivieraat tykkäävät usein kosteudesta, joten kosteista olosuhteista ötököitä löytynee helpommin. Monet hämähäkitkin kuolevat talvella sisätiloissa kuivuuden vuoksi.