Hortto Kaalo soitti 40-vuotisjuhlakiertueensa keikan Turun konserttitalolla keskiviikkona 10. huhtikuuta. Jo samana iltana YouTube-palvelussa oli videoklippejä illan annista.
Näytteet oli tehnyt yleisössä istunut Nalle Österman, joka oli varsin vaikuttunut pelimannien lauluista.
- Melkoisen best of -tyyppisen konsertin kaverit tarjosivat. Yleisö tuntui tuntevan laulut ja oli tunteella mukana. Siinä oli sellaiset asiat, jotka minua muutenkin hyvässä musiikissa viehättävät: tunnetta, intohimoa, läsnäoloa, Österman kehuu.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun Nalle Österman on rock-kirjoittaja, jonka viimeisin blogi käsitteli Arto Nybergissä ördänneen_ Pää Kiinni_ -punkyhtyeen kitaristi-laulaja Teemu Bergmanin lahjakkuutta ja myöhempää ördäystä. Östermanin taustasta löytyy soittamista esimerkiksi Gandalfissa ja Chaosbreedissä.
Ennen kaikkea: hän ei ollut syntynytkään, kun Hortto Kaalo perustettiin.
Uranuurtajat
Mustalaismusiikkiorkesteri Hortto Kaalo perustettiin vuonna 1969. Yhtye aloitti soittelemalla helsinkiläisissä osakunnissa - ja myös Turussa TVO:lla.
Ensimmäinen levytysMiksi ovet ei aukene meilletehtiin tehtiin vuonna 1970.
Markon tyttöystävä lähti sopivasti Ranskaan, että saatiin kaikessa rauhassa hankkia hänelle häätö
Feija Åkerlund
Yhtye nousi suureen suosioon varsin nopeasti ja oli yht’äkkiä joka puolella: radiossa, televisiossa, kultalevylistoilla, ohjelmaravintoloiden pitkäaikaisina kiinnityksinä ympäri maata.
Yhtyeen tiivis ammattiura päätettiin 70-luvun mentyä, soittajilla oli takki tyhjä eikä lauluja tahtonut enää syntyä. Nykyään todennäköisesti puhuttaisiin burn outista.
Sittemmin Hortto Kaalo on esiintynyt yksittäisissä romanitapahtumissa ja Porvoon mustalaismusiikin festivaaleilla.
Alku sattuman varassa
Marko Putkonen työskenteli 60-luvun lopulla Yleisradion vahtimestarina Fabianinkadulla.
Sävelradiotoimituksen legendaarinen sihteeri Mari Miettinen oli järjestämässä ohjelmaa osakuntaan. Aiemmin oli järjestetty saamelaisilta, ja nyt Miettinen kysyi Putkoselta, tietääkö hän mitään mustalaismusiikkiryhmää.
- Mä sanoin ihan pokkana, että jooo, tiedänhän minä, Putkonen nauraa.
- Kaks viikkoa oli aikaa harjoitella.
Feija Åkerlund muistelee, että Putkosen ajatus oli, että lähdetään soittamaan tavallista tanssimusiikkia. Aie hylättiin yhden Lauttasaaren-keikan jälkeen. Tuolla keikalla Putkonen oli yrittänyt onnistua yhtyeen trumpettisolistina.
Mustalaismusiikkia maailmalta
Kaikeksi onneksi Putkosen tyttöystävä Tuovi oli töissä Ylen levystössä ja tunsi jonkin verran eurooppalaista mustalaismusiikkia.
Tuovin levyjen pohjalta syntyi ensikosketus aitoon asiaan.
- Tuovi lähti sitten juuri sopivasti Ranskaan matkalle, että me saatiin kaikessa rauhassa järjestää hänelle häätö, Feija Åkerlund kertoo.
Tyttöystävä sattui olemaan matkalla juuri silloin, kun yhtyettä koottiin. Hänen asuntoaan käytettiin ensimmäisenä treenikämppänä, kuvatulla seurauksella.
- Kannattaa huomata, että olen edelleen naimisissa samaisen Tuovin kanssa, Marko Putkonen mainitsee.
Ovet aukenevat
Hortto Kaalo pääsi pain levy-yhtiö Scandian suojiin. Suomeksi ja romanikielellä laulettu ensilevytys loi yhden suomalaisen iskelmän tunnetuimmista sloganeista: Miksi ovet aukene meille, onko rotumme syytä tää?
Yhtye teki yhteistyötä sovittaja Jaakko Salon kanssa. Salolla ja senaikaisilla studiosoittajilla oli käyttökelpoisia ajatuksia horttojen varalle.
- Jaakko sovitti Hai, horttokaalot czardas-tyyliin. Kitaristi Heikki Laurila kehitti siihen unkarilaisen symbaalin soinnin: hän laittoi sähkökitaran kannen ja kielten väliin jonkin palikan ja siitä syntyi hyvä korvikesoundi, Feija Åkerlund kertoo.
Hyvät pohjat - lisätään remakka rytmi
Ihan puskista horttosoundit eivät suomalaisille tulleet.
Toivo Kärjen menestys oli ollut suuresti slaavilaisen kaihon varassa, täällä oli innostuttu rytmikkäästä_ Kalinkasta_ Puna-armeijan kuoron esityksenä, Heli Keinosen itäkarjalaiset laulut olivat olleet menestys, ja ainahan Suomessa on mandoliini pienissä punsseissa soinut.
Feija Åkerman sanoo, että mustalaisilla on ollut tapana rakentaa omaa musiikkiaan sen kulttuurin kansanmusiikista, missä he asuvat.
- Kyllä meidät otettiin käsittämättömän positiivisesti vastaan. Ihmisillä oli ennakkoluuloja ja myönteisiä kokemuksista romanikulttuurista. Ja tämä tuntui yhdistävän ne myönteiset piirteet… En vieläkään osaa selittää sitä. Se oli kuin juna, jonka kyydissä me vain oltiin, Marko Putkonen muistelee.
Hortto Kaalon juhlakonserteissa on koettu, että junassa on edelleen aika paljon matkustajia. Osa on ollut pidempään, osa on seurannut seisakkeilta. Ja olisiko jotain Tuure Kilpeläistäkin joskus kuskattu muutama pysäkinväli lapsuuden mummolareissuilla?
- Näin Hortto Kaalon ja Remu Aaltosen Porvoon mustalaismusiikkijuhlilla. Kuuntelin niiden soittoa ja Putkosen ystävällishenkistä naljailua Remulle. Siinä mulle valkeni, miten yleismaailmallinen kieli musiikki on, sanoo Nalle Österman.
Hortto Kaalo soittaa Turun varsinaissuomalaisessa osakunnassa vuonna 1970