Kampin kappeli on kolmas ja viimeinen viidestätoista ehdokkaasta, joka äänestettiin pikemmin kauniiksi kuin rumaksi. Kulmikkaiden ostoskeskusten lomaan tuotu puinen pyöreälinjainen rakennelma kirvoitti värikkäimmät kommentit äänestäjiltä.
”Pytty on ihan hirveä” (Sanna)
”Näyttää voikirnulta (hirveä sekin).” (Partamooses)
”Näyttää valtavalta kebabeläimen ruholta.” (Meisön)
”En menisi tuollaiseen koirankoppiin mistään hinnasta, enkä ainakaan esittelisi sitä ulkomaisille vierailleni.” (Turhautnut)
”Kampin kappelista tulee mieleen kylpytynnyri. Ja kallis sellainen” (Saunamajuri)
Kirjavasta kritiikistä huolimatta yli puolet äänestäjistä oli sitä mieltä, että Kampin hiljentymiskappeli on kaunis.
”Kappeli on kyllä rohkealla tavalla hieno, voisi sanoa että skandinaavista kauneutta yksinkertaisuudessaan.” (keimo)
Kappelin suunnittelijaa yleisön jakautuminen ei yllätä.
- Tietysti omaperäinen ja voimakasilmeinen arkkitehtuuri synnyttää kommentteja puolesta ja vastaan. Mutta kuten äänestystuloskin osoittaa, niin suunnitteluvaiheessakin enemmistö piti sitä kuitenkin sopivana ja kauniina siihen paikkaan. Uuden arkkitehtuurin luonteeseen kuuluu myös se, että se herättää paljon keskustelua ja tunteita puolesta ja vastaan, sanoo arkkitehti Mikko Summanen K2S-arkkitehtitoimistosta.
Erilaisuus ja eristäytyminen avainasemassa
”Vääränlainen esine väärässä paikassa, siis iso roska.” (Kultturelli elli)
”Kampin kappelin värimaailma, materiaali ja muoto, puhumattakaan pesämäisestä, hiljaisuuden auvosta kaupungin hälyn keskellä on jotakin ainutlaatuista. Rakennus hivelee siten useaa aistia.” (Ihaileva)
”Mielestäni se on kuin Jättiläisen sylkykuppi pudonneena väärään paikkaan.” (Rispaliisi)
Kauppakeskuksilla ja kappelilla ei ole toimintansa puolesta juurikaan yhteistä ja arkkitehti halusi korostaa tätä eroa myös kappelin ulkomuodolla. Kappeli on kuin toisesta maailmasta ja vie kävijänsä toiseen maailmaan.
- Kun kappelisaliin menee sisälle, sieltä ei näe eikä kuule vilkkaan ympäröivän kaupungin vilinää ja melua. Sen takia se on niin yksiaineinen, eikä siinä ole ikkunoita ulospäin. Toinen asia on se, että kyllä sille haluttiin omintakeinen muoto ja identiteetti, joka viestii siitä erilaisesta toiminnasta kaupallisessa ympäristössä, perustelee arkkitehti Summanen.
Vapaat kädet ja vapaa toiminta johtivat vapaisiin muotoihin
Äänestyksen kolmen kärkeä yhdistää kaarevuus ja moni keskustelija piti liiallista laatikkomaisuutta yhtenä syynä nykyrakentamisen rumuuteen. Kampin kappelia ei kylmä kulmikkuus kurista.
- Tällaisessa sakraalirakennuksessa muotojen kirjo ja suunnittelijan vapaudet ovat hieman suuremmat kuin vaikka liikerakentamisessa. Me saimme tähän kyllä aika vapaat kädet. On ymmärrettävää, että liikerakentaminen, joka on prosessiohjattua ja hyvin tiukan budjetin rakentamista, on vähän sidotumpaa kuin julkinen rakentaminen, sanoo arkkitehti Summanen.
Kaarevien linjojen kannatuksesta huolimatta Summanen ei sanoudu irti laatikoista.
- Kyllä se lähtee aina suunnittelutapauksesta, että milloin valitaan suoria kulmia ja milloin vapaita muotoja. Se lähtee aina paikasta ja talon käyttötarkoituksesta ja hyvin monista eri seikoista. Ei se ainakaan meidän toimistolla ole itsetarkoitus tehdä vapaamuotoisia rakennuksia.
Valistunut tilaajan uhraa rahaa rakentamiseen
Kampin kappelin arkkitehti muistuttaa, ettei omintakeisia rakennuksia synny, ellei tilaajalla ymmärrä panostaa suunnitteluun ja rakentamiseen.
- Kun on valistunut tilaaja, niin rahaa löytyy kun se on järkevästi ja vakuuttavasti perusteltu. Kyllä Suomessa tehdään myös hyvää rakentamista siinä mielessä. Mutta on myös sellaisia tapauksia, että tilaajaa ohjaa puhtaasti voitontavoittelu tai tämän tyyppiset vaikuttimet. Silloin tietenkin arkkitehtuurille ja rakentamisen taituruudelle on vaikeampi löytää niitä varoja, jotka niille kuuluvat, Summanen sanoo.
Kampin kappelin kaltaisen rakennuksen suunnittelu tekee arkkitehdin arjen mielenkiintoiseksi.
- Kyllä meidän toimisto on kokenut julkisen rakentamisen tehtävät mielekkäiksi. Mutta ei niin että jotenkin pidettäisiin muuta rakentamista vähempiarvoisena. Kyllä arkkitehdin velvollisuus on tehdä parhaansa jokaisessa toimeksiannossa, sanoo Summanen.