Urkujen rakennusurakka Kuokkalan kirkossa alkoi maanantaina.
- Vaikka pillejä ei vielä ole, urut alkavat jo hahmottua, kertoo urkujen parissa urakoiva Tomi Harju.
Urkujen rakentaminen on käsityötä alusta loppuun. Urakka on mittava ja se maksaa 300 000 euroa.
- Tämähän on siinä mielessä aika mielenkiintoinen tapaus, että tämä on soinnillisesti ranskalais-romanttinen urku, johon on otettu mallia Amsterdamista 1880-luvun uruista, Harju sanoo.
Puu soi metallia pehmeämmin
Kuokkalan urkujen rungon näkyvät osat ovat kuusipuuta. Sisäosissa on käytetty muun muassa mäntyä, vaahteraa, ja tammea. Jokaisella puulajilla on uruissa omat käyttötarkoituksensa, jotka liittyvät ääneen ja soitettavuuteen.
Se on niin kuin pajupillin vuolemista.
Tomi Harju
Kuokkalan uruissa urkupillejä on yhteensä yli tuhat. Suurimmat pillit soittimen julkisivussa ovat 3,5 metriä pitkiä. Pienimmät pillit taas ovat muutaman kymmenen sentin mittaisia.
- Se on vähän niin kuin pajupillin vuolemista, Harju kuvaa pillien tekoa naurahtaen.
- Puupilleissä ääni on metallisia pehmeämpi.
Mäntypuisten pillien lisäksi uruissa on myös tinan ja lyijyn seoksesta valmistettuja pillejä, joihin ei saa koskea käsin.
- Jos niihin sormilla koskee, niin muutaman vuoden päästä niihin saattaa tulla mustia jälkiä, Harju kertoo.
Sulosointuja saadaan syksymmällä
Ensimmäisiä ääniä Kuokkalan uruista saadaan ilmoille jo ensi viikon jälkeen, mutta vasta elokuussa aloitetaan varsinainen äänitysvaihe, joka kestää ainakin kuukauden.
- Kaikki pillit on tehty käsin ja sen jälkeen esiäänitetty Sotkamon verstaalla. Paikan päällä aloitetaan lopullinen viilaus, että saadaan niistä se oikea ääni, Harju kertoo.
Jättimäisen soittimen rakentaminen ei ole aivan joka pojan hommaa, sillä työ vaatii kokemusta ja taitoa. Uruissa kuuluu myös rakentajan ja äänittäjän kädenjälki.
- Viisi vuotta menee alkuun, että pääsee hommasta jyvälle, Harju naurahtaa.
Urkurakentajan tavoitteena on saada pillit soimaan yhdessä kauniisti, siis niin, että äänikerrat ja pillit sulautuvat toisiinsa.
Klassinen soitin puolustaa paikkaansa
Urku-urakka ei myöskään ole nykykirkoissa aivan arkipäivää, sillä urut ovat tyypillisesti pitkäikäisiä soittimia. Euroopassa soittokuntoisia urkuja on 1700-luvulta saakka.
- 50 vuotta on siitä, kun edellisen kerran näin, miten urkuja rakennettiin, kertoo Jyväskylän seurakunnan kanttori Hannu Tenkanen.
Tähän saakka Kuokkalassa ovatkin soineet piano ja lukuisat muut soittimet aina harmonikkaa myöten.
- Se on mahtava asia, että kirkkoon saadaan nyt klassinen ja traditionaalinen soitin.
Tenkasella on urkuihin elämänmittainen suhde.
- Oma isäni oli kanttorina, ja hän hankki urkuja omaan seurakuntaansa. Minä olin 10-vuotias ja innolla mukana. Se jäi mieleen ja oli osaltaan vaikuttamassa ammatinvalintaan, Tenkanen muistelee.