Talvi- ja jatkosotien sankarivainajia jäi sotien jälkeen itärajan taakse noin 11 000 - 12 000. Näitä vainajia päästiin etsimään ja tuomaan kotimaan multiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla.
Sotavainajien etsinnän kulta-aikaa oli 90-luku, mutta 2000-luvulla vainajien etsiminen on pikku hiljaa vähentynyt. Etsintätöitä koordinoivan Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen mukaan kaikki sellaiset merkittävät ja tiedossa olevat alueet on nyt käyty läpi, missä vainajia tiedetään olevan.
Löydöt pääosin venäläisten etsinnöistä
Kun etsintöjen huippuvuosina itärajan takana kävi kymmeniä suuria etsintäpartioita, tätä nykyä etsintää tekee muutamia suomalaisryhmiä. Suuri osa viime vuosina löytyneistä sankarivainajien jäännöksistä on kaivettu esiin venäläisten toteuttamissa etsinnöissä.
Sankarivainajia on Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen mukaan löytynyt etsinnöissä yhteensä noin 1200. Heistä on onnistuttu tunnistamaan noin 340. Tätä nykyä vuodessa löytyy 20-40 sodissa menehtyneen, itärajan taaksen jääneen suomalaisen jäännökset.
Tunnistamattomat vainajat on haudattu Lappeenrannan, Joensuun ja Kajaanin sankarihautausmaille.
Kaipuu on kova
Itärajan takana on siis edelleen todennäköisesti yli 10 000 kaatuneen ruumiit. Arvion mukaan suurin osa heistä jää löytymättä.
Sodissa kuolleiden omaisille oman isän, veljen tai miehen jääminen löytymättä on ollut kova paikka.
Ehdotamme, että kaikilta sotaorvoilta otettaisiin DNA-näyte.
Porin seudun kaatuneitten omaiset ry:n puheenjohtaja Simo Suominen
- Näistä asioista ei sodan jälkeen puhuttu. Edelleen tämä on vaikea asia. Monella tulee kyynel silmään, kun aletaan puhua rajan taakse jääneiden kohtalosta, Porin seudun kaatuneitten omaiset ry:n puheenjohtaja Simo Suominen sanoo.
DNA-pankista apua tunnistamiseen?
Kaatuneiden liiton Porin osasto esittää sodassa itärajan taakse jääneiden sankarivainajien sukulaisille perustettavaksi DNA-pankkia. Sitä voitaisiin käyttää tunnistamattomien vainajien henkilöllisyyden selvittämiseen, kun ruumiita löydetään kaivauksissa ja tuodaan Suomen multiin.
- Moni Suomeen tuotu sotavainaja on jäänyt tunnistamatta, koska ei ole löytynyt tunnistuslevyä tai muuta vihjettä, jonka perusteella olisi voitu lähteä etsimään sukulaisia ja ottaa heiltä DNA-näytteitä. Ehdotamme, että kaikilta sotaorvoilta otettaisiin DNA-näyte "pankkiin". Sitä voitaisiin käyttää vertailuaineistona, mikä helpottaisi Suomeen tuotavien kaatuneiden tunnistamista, Simo Suominen sanoo.
Kaatuneitten omaisten liiton Porin osaston puheenjohtaja Simo Suominen uskoo, että sotaorpojen DNA:n laajamittainen kerääminen auttaisi tunnistamaan monta vainajaa myös tulevaisuudessa, jolloin aika on jo sotaorvoistakin jättänyt.
- Tällainen DNA-pankki auttaisi tekemään vertailua vielä vuosikymmenten päästä, Suominen sanoo.
Raha voi olla este
Kaatuneiden omaisten liiton hallitus käsittelee ehdotusta kokouksessaan lähiaikoina. Liitosta kerrotaan, että esitykseen suhtaudutaan "varovaisen positiivisesti" mutta samalla skeptisesti: ongelmaksi voi muodostua raha.
DNA-pankin hyödyllisyyttä on ehdotuksen pohjalta pohdittu myös Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksessä. Sen asiamies Markku Kiikka kertoo Ylelle pitävänsä todennäköisenä, että pankkia ei perusteta. Hänen mukaansa perustamiseen ei ole helppo saada resursseja, ja lisäksi DNA-pankista saatu hyöty voisi jäädä vähäiseksi.
Valtion pitää osallistua rahoitukseen.
Porin seudun kaatuneitten omaiset ry:n puheenjohtaja Simo Suominen
Ehdotuksen tehneen Porin seudun kaatuneitten omaiset ry:n puheenjohtaja Simo Suominen kertoo, että DNA-testejä tehneessä Helsingin yliopistossa hänen esitykseensä sen sijaan on suhtauduttu myönteisesti. Myös kansanedustajilta on tullut positiivista palautetta ja samalla ihmettelyä, miksi tällaista DNA-rekisteriä ei ole jo perustettu.
- DNA-testien hinnat ovat tulleet alas. Valtion pitää osallistua rahoitukseen. Meillä on monia sotaveteraanijärjestöjä, jotka voivat myös olla mukana tässä työssä. Idea DNA-pankista tuli eräältä yhdistyksemme jäseneltä, ja kun asiasta on puhuttu, suurin osa on valmis vaikka maksamaan, jotta saa antaa näytteen. Oman isän kohtalon selvittäminen on niin tärkeätä, Suominen sanoo.
Suominen pitää valitettavana, että kaikkia Suomeen tuotuja sankarivainajia ei ole pystytty tunnistamaan. Hän muistuttaa, että omaisille olisi tärkeää ja helpottavaa saada tietää, minne omainen on haudattu. Näin myös vuosikymmeniä auki olleet haavat pääsisivät sulkeutumaan.