Jyväskylän Kangasvuoren vesitorni romahti marraskuun alussa viime vuonna. Onnettomuustutkintakeskuksen raportin mukaan torni sortui, koska sen alareunassa ollut suuri rengaspalkki katkesi. Palkin jänneteräkset olivat pinnaltaan ruosteessa, mutta olennaisempia olivat säröt, jotka olivat heikentäneet osaa teräksestä merkittävästi.
Onnettomuustutkintakeskuksen selvityksissä kävi ilmi, että kyseessä oli niin sanottu viivästynyt vetymurtuma. Viivästyneet vetymurtumat ovat mahdollisia juuri lujilla pysyvästi jännitetyillä teräksillä, mutta ilmiö ei ole rakennusalalla hyvin tunnettu.
Vetymurtuma syntyi todennäköisesti siitä, että jänneteräksiin pääsi sadevettä. Sadevesi rakenteessa aiheutti ruostumista, josta puolestaan vapautui vetyä, joka mahdollisti vetymurtumat.
Onnettomuustutkintakeskus suosittelee, että ympäristöministeriö, Liikennevirasto ja kunnat kartoittavat yhdessä vetymurtumille alttiit rakenteet. Tämän jälkeen turvallisuudesta vastaavat tahot tekevät tarvittavat tarkastukset ja korjaukset. Kangasvuoren tornissa tehtiin tarkistus kymmenkunta vuotta sitten, mutta puutteita ei korjattu ajoissa.
- Elementtien saumoissa oli vikaantumista sillä tavalla, että vesi pääsi juoksemaan teräksiin, ja se nopeutti tätä vaurioitumista. Mutta tämä vetymurtuminen on rakennusalalla huonosti tunnettu ilmiö. Eli tällaista sortumista ei ole osattu ennakoida, kun tornia on huollettu, sanoo Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinnanjohtaja Kai Valonen.
Lisäksi Onnettomuustutkintakeskus katsoo, että perustiedot Suomen vesitorneista tulisi koota yhteen. Keskus haluaa myös nostaa esille sen, että vesitornien rakenteiden ja järjestelmien hallintaan ja viansietoon tulisi kiinnittää huomiota.
Uutiseen on lisätty Kai Valosen kommentti.