Nurmon kappeliseurakunnan rippileireille osallistuu nyt neljättä vuotta rippikoululaisten ja -työntekijöiden lisäksi riparimummeja ja riparivaareja vapaaehtoistyöntekijöinä.
– Kokemukset on olleet positiivisia kaikilla. Meillä seurakunnassa toimii perhetyön puolella mummeja ja vaareja esimerkiksi perhekahviloissa. Tämä ajatus syntyi sitä kautta, kertoo seurakunnan diakoniatyöntekijä Katja Kankaanpää.
Omien mahdollisuuksien mukaan mukana
Riparimummit ja -vaarit ovat leireillä mukana omien mahdollisuuksiensa mukaan.
– Ei kielletä, jos joku haluaa olla mukana yötä päivää. Talvileirillä joskus niin onkin ollut, mutta ei ole pakko olla, Katja Kankaanpää sanoo.
Se, mitä ripari-isovanhemmilta toivotaan, on läsnäolo ja nuorten kohtaaminen omana itsenään.
– Suurin apu on heidän olo läsnäolonsa. Omat korvat ja se, että on aikaa kuunnella, mitä nuorelle kuuluu.
Liikuttavia kokemuksia ja kohtaamisia
Kaisu Niemi on ollut riparimummi jo kahtenä kesänä ja suunnittelee kolmannelle mukaan lähtemistä.
– 15-vuotiaat ottivat erittäin hyvin minut vastaan ja oli fantastinen viikko, Niemi kertoo.
– Olen sotaorpo ja kun minulta pyydettiin siitä kertomista, nuoret kuuntelivat niin hiljaa, että jos nuppineula olisi pudonnut, sen olisi kuullut.
Uudestaan riparille toivoo pääsevänsä mukaan myös Pirkko Hautala, jonka omasta konfirmaatiosta on 55 vuotta. Viime kesänä hän oli mukana mummittamansa leirin konfirmaatiossa.
– Olin siunaamassa riparilaisia. Se oli ihan mahtava ja liikuttava kokemus, Hautala sanoo.
Neljättä vuotta riparivapaaehtoiseksi on lähdössä myös Arvo Silvonen. Hän on ollut leirillä ainoa vaari mummien joukossa.
– Jokaisella meistä on oma tapamme tehdä tätä työtä. Minulla se on osaksi oppitunnin pitämistä ja mukanaoloa, kertoo Silvonen.