Pimeän ja valon välillä tärkeintä on rytmi. Syksyllä ja talvella luonnonvaloa on vähän, mutta silti elimistö tarvitsee sekä yön että päivän.
- Keinovalaistuksen käyttö siten, että oleskellaan keinovalossa sisällä pitempään kuin luonto antaa valoa, rasittaa ihmiselimistöä, sanoo Ylen Aamu-tv:ssä tiistaina vieraillut THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen.
Partonen muistuttaa, että keinovalossa sisäinen kello alkaa jätättää entistä enemmän. Nukahtaminen viivästyy. Sopeutuminen on yksilöllistä. Iltaihmisillä yöuni jää usein lyhyeksi. Univelka väsyttää.
Sisäinen kello on herkimmillään aamulla. Valon saamisesta aamun tunteina on eniten hyötyä.
- Jos silloin elimistöön tulee silmien kautta valoa, niin elimistön sisäinen kello tahdistuu paremmin 24 tunnin rytmiin, Partonen sanoo.
Himmeämpänä sänkyyn
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki on tutkinut valosaasteelle altistumista. Lyytimäki muistuttaa Ylen aamu-tv:ssä, että valoisuus ei ole pelkkää fyysistä ärsytystä, vaan iltaisin pitää myös mielen rauhoittumiselle jättää tilaa.
- Ihmiset kokevat valon eri tavoilla. Toisille samantyyppinen valaistus on häiritsevä, toisille miellyttävä tekijä, Lyytimäki sanoo.
SYKE:n tekemän kyselyn mukaan asutukseen ja liikenteeseen liittyvät valot ovat suurimpia valon lähteitä. Eniten ärsyttäväksi koetaan mainosvalaistus.
- Suuren kaupungin valot ovat havaittavissa jopa satojen kilometrien päähän. Ja ihminen aistii loppujen lopuksi valoa aika heikosti, toteaa Lyytimäki.
Valo virkistää. Kirkasvalolaitteesta on aamulla hyötyä, mutta valoa ei tarvita koko päivää. Valaistusta kannattaa kotona suunnitella, muistuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen.
- Nimenomaan siten, että valo ei palaisi siellä, missä kukaan ei ole ja kukaan sitä tarvitse. Ajastimet ja liiketunnistimet ovat kotona hyvä ratkaisu.